Kuinka kaikki alkoi...Purjehdusharrasteeni alkoi oikeastaan sattuman tuloksena kesällä 2004. En ollut koskaan aiemmin harrastanut edes mitään saman tapaistakaan, vaikkakin vesillä oleminen ja siihen liittyvät harrastukset ovatkin olleet lähellä sydäntä. Muuttaessamme Varkauteen vuonna 2001 havaitsin heti, kuinka mahtavat veneilymahdollisuudet täällä on. Ranta löytyy muutaman sadan metrin päästä kotoa ja vettä riittää vaikka lähtisi maailman ympäri. Vedet kuuluvat Saimaan vesistöön, joten lääniä riittää aina avomerelle asti. Niinpä jo melko pian muuton jälkeen syntyi halu hankkia jonkinlainen vene. Perheen tarpeet huomioonottaen veneen tulisi olla kuitenkin jonkinlainen katettu malli, jossa olisi turvalliset sisätilat lapsille. Tällaisena venehaave säilyi aina vuoteen 2004. Kuvitelmissa pyöri lähinnä erilaiset moottorilla kulkevat, hytilliset matkaveneet. Kalliihko hinta kuitenkin söi ostohaluja ja niinpä veneen hankinta siirtyi aina vain eteenpäin. Sitten eräänä päivänä kuulin työkaverin olevan myymässä venettä. Kysyin millainen vene olisi kyseessä ja vastauksena sain kouraani netistä printatun Joe 17 esitteen. Purjevene ei ollut aivan sitä, mitä olin kuvitellut. Mutta hinta oli sen verran edullinen että päätin käydä ainakin katsomassa, mistä olisi kyse. Pienihän se oli, mutta tarjoaisi silti aiemmin mainitut sisätilat lapsille - jopa yöpyminenkin olisi mahdollista. Veneeseen löytyisi myös sopiva moottori pienellä lisähinnalla, joten veneilemään pääsisi heti vaikkei osaisikaan purjehtia. Koska en ollut eläessäni purjehtinut, kävin toisen työkaverin mukana kokeilemassa millaista se olisi, sillä tälläkin työkaverilla on Joe 17. Purjehdusreissun jälkeen olinkin sitten varma asiasta ja niinpä kaupat veneestä syntyivät. Vene nostettiin vesille ja ajettiin vuokraamaani satamapaikkaan vielä samalla viikolla. Aluksi kävin muutamaan otteeseen ajelemassa moottorilla, jotta sain hieman tuntumaa veneen hallintaan. Veneen myyjältä sain lainaksi paksuhkon purjehduskirjan, josta sitten iltasella lueskelin teoriaa minulle täysin uudesta asiasta, purjehduksesta. Kyselin purjehduskurssia Varkauden Pursiseuralta, mutta vuonna 2004 ei ollut purjehduskoulutusta saatavilla. Seuran kommodori Jukka Toivakka kuitenkin soitti ja tarjoutui itse antamaan lyhyen peruskoulutuksen vesillä, joten kävimme Jukan kanssa Timonselällä ottamassa tuntumaa, miten Joe 17 kulkee purjeilla. Kiitokset Jukalle! Näin sitten kesä 2004 meni omatoimisesti kantapään kautta asioita harjoitellessa ja pienimuotoisessa veneen virittelyssä. Vene ristittiin nimelle Päivikki, vaimon mukaan. Loppusyksystä VPS järjesti leikkimielisen Syysseilauksen, johon otin osaa työkaveri gastina. Toiveena oli, ettei nyt ihan viimeisiksi jäätäisi ja tämä toive toteutui; viides sija, kilpailussa kuusi venettä.. :-) Syksyllä alkoi Suomen Navigaatioliiton saaristolaivurikurssi Kansalaisopistossa, päätin mennä mukaan. Saaristolaivuritutkinto meni läpi pistemäärällä 29/30. Keväällä 2005 kurssi jatkui rannikkolaivuriosuudella ja sen tenttasin yhtä menestyksekkäästi. Näillä kursseilla opetellaan lähinnä navigointitaitoja ja vesiliikenteen säännöksiä, vähän samaan tapaan kuin autokoulun teoriaosassa ajokorttia varten. Kurssit olivat enemmän kuin paikallaan, sillä Varkaudessa on paljon vilkkaita syväväyliä joissa liikkuu isojakin laivoja. On siis todella tarpeellista tietää liikennesäännöt vesillä! Keväällä 2005 alkoi VPS:n ja Happy Sailsin järjestämä purjehtijakoulutus, jonne ilmoittauduin mukaan. Kurssiin sisältyi ensin teoriaosuus, jonka jälkeen vietimme viikonlopun vesillä purjehduksen merkeissä. Kurssilla opettajina olivat VPS:n kommodori Jukka Toivakka, VPS:n Markku Damski sekä nimekkäämpänä maailman ympäri purjehtinut Seppo Häyrinen Joroisista. Seppo on kirjoittanut matkoistaan kirjankin (Savolainen Odysseia), kannattaa muuten lukea! Koulutusveneinä kurssilla olivat Jukan s/y Emilia, Markun s/y Fortuna ja Sepon s/y Roxanne. Kurssin teoriaosuudella kyseltiin oppilaiden veneistä. Kuultuaan Joe 17 veneestä pyydettiin että toisin sen kurssin käytännön osuudelle. Seppo taasen kertoi omistaneensa Joe 17 veneen itsekin joskus nuorempana ja hänen mielestään se oli vene, jolla oppii purjehtimaan. Isommat kurssiveneet eivät reagoi virheisiin niin selkeästi kuin eloisa Joe 17. Sepon mukaan Joe 17 on pienestä koostaan huolimatta oikea tilaihme, mukaan kuulemma mahtuu jopa kokonainen muuttokuorma! :-) Niinpä sitten osallistuin kurssin käytännönosuudelle veneeni kera. Jokainen kurssikaveri sai vuorollaan kokeilla myös Joe 17:lla purjehtimista, miehistöjä vaihdeltiin eri veneiden kesken. Itse pääsin muutaman kurssikaverin kanssa purjehtimaan itsenäisesti Sepon Roxannella, sillä aikaa kun Seppo veresti Joe 17 muistojaan Päivikin kyydissä muutaman kurssilaisen kanssa. Moni kurssikaveri ihastui veneeseen ja ainakin yksi heistä hankkikin tällaisen, Punahilkka-niminen vene on samassa satamassa kuin oma Päivikkikin. Kuvia purjehduskurssilta |
|