Alien Breed 3D II - low-end näkökulma HtmlSaku #20, 18.1.1997

Timo Sievänen


T ämän vuoden kohutuimmaksi (Amiga-)peliksi jäänee Alien Breed 3D II eli The Killing Grounds. Se on myös mielestäni ensimmäinen peli, joka todella vaatii poikkeuksellista tehoa koneelta ollakseen nautittavimmillaan. Esim. Xtreme Racing kyllä hyötyy 68040- tai 68060-prosessorista, mutta pelihän on melkein samannäköinen (maallikosta) puolet heikommalla tarkkuudella! TKG:n gouraud-valoefektit taas suorastaan vaativat 1x1-tarkkuuden, jonka toki saaneekin jo yleistyneellä Blizzardin 1230-kortilla tai vastaavalla pelattavaksi - neljännesruudulla. Linkkipeli on vielä hitaampi, varsinkin jos molemmat pelaajat päättävät kymmenestä aseesta valita juuri raketinheittimen...

Omalla koneellani käytän mieluiten puolet heikompaa pystytarkkuutta (1x2-tila), ja efektit kärsivät selvästi, vaikkakaan eivät TV:n ruudulla varmaankaan samalla tavalla kuin multisync-monitorilla. Silti peli on upea, en koskaan kadu ostostani. Mutta perus-A1200:lla tai pelkän lisämuistin avulla peli ei tarjoa käytännössä kuin 16 uutta tasoa verrattuna ensimmäiseen 3D:hen. Pelkällä CHIP-muistilla tasoeditorikaan ei toimi. Päivitys on tulossa, jotta tasoeditorin kaikki osat toimisivat edes niissä koneissa, joissa muistia on. Itselläni on mielestäni kone, jolla voi juuri ja juuri ajatella pelaavansa TKG:tä (4 Mt:n versio). Jonkun mielestä varmasti 14 MHz:n koneellakin voi, jos on muistia ja sama resoluutio kuin edellisessä Breedissä. 2 Mt:n versiossa ei ole mm. lattiassa ja katossa tekstuuria, eikä aseita näe edessään niitä käytettäessä. Silti sekin on suhteellisen hidas.

TKG vaatii myös pelaajalta enemmän. Uusia liikkeitäkin on, kuten hyppy sekä ylös- ja alaspäin katselu. Nämä ovat vaikeutuksista pienimmät, sillä tekoäly on jo sillä asteella, että sitä kehtaa koska vain tekoälyksi nimittää. Yksinkertaisimmillaan viholliset seuraavat pelaajaa, joten tykinruokaa ei voi yleensä enää kärsivällisesti odottaa kulman takaa. Vihollisia ei ole ainakaan harvemmassa kuin ennen, joten jo toinen taso on paljon hankalampi kuin useimmat AB3D-tasot. Koska hyppyä käytetään pitkien loikkien tekemiseen kesken juoksun, on pelissä inertia, joka käytännössä estää ripeät suunnanvaihdokset AB3D:n tapaan; kaikki tämä vaatinee hieman totuttelua, vaikka pelin idea muuten olisikin tuttu viimevuotisesta hitistä. Onneksi tässäkin Breedissä saa itse valita kaikki toimintonäppäimet (ehkä pelin keskeytystä/pausea lukuunottamatta), joten Gloom- tai Fears-pelaaja saa tutut näppäimet lohduttamaan saadessaan turpaan...

Karttakin löytyy, ja sen saa HUD:n tapaan keskelle ruutua vaikka kutistettuna, jolloin se peittää kuitenkin melkein yhtä suuren kuva-alan kuin normaalisti, koska viivat paksunevat. Kartta on siis eräänlainen vektorigrafiikkaesitys, paitsi 2 Mt:n versiossa (joka siis tulee samassa paketissa eri disketillä), jossa se on aivan oma ruutunsa. Odotettavissa karmeita sokkeloita? Mutta yksi odotetuista ominaisuuksista onkin tasoeditori, jolla jokainen voi tehdä oman painajaisensa, jos intoa riittää. Tasoeditoriin en ole kummemmin perehtynyt, mutta luin dokumentit läpi, ja jokainen voi melko selkeillä AMOS-ohjelmilla määritellä käytännöllisesti katsoen kaikki ne muuttujat, joita Team 17:kin käytti, jopa enemmän!

Äänimaailma on hyvä, ykkösessä oli 28 samplea, tässä 51. Osa äänistä on vanhoja, kuten karkea 'scream'. 8 kHz:n taajuus, jolla jo edellisen Breedin päivitysversioon saatiin 8-kanavainen ääni, ei aina riitä. Suuri osa äänistä on kuitenkin matalia kolahduksia ja jännitystä luovia mitä kummallisimpia rutinoita. Kaikki samat äänet ovat tosin kaksinpelissäkin mukana, mikä on joskus vähän hämmentävää. Kaikesta huolimatta yksi onnistuneimmista äänimaailmoista, mihin olen peleissä törmännyt. Musiikkiakin on, esim. remix AB3D:n tappiomusiikista.

TKG:ssa on linkkipeli (mikä jo selvisikin), ja muutenkin se on aika paljon samantapainen kuin Alien Breed 3D teknisesti, mutta pelissä on esim. alkuintro (outrokin?), ja pelitilanteen voi tallentaa, tietysti vasta tason läpäisyn jälkeen. Pelin ensimmäisissä tasoissa ei ainakaan ollut enää teleportteja, taso voi päättyä melkeinpä äkkiarvaamatta. Mutta vihjeitä kyllä jaellaan... Vektoriobjektejakin löytyy yhä - vain huimasti hienompia. Demoversioissa esiintynyt huono "saumoitus" eli seinien ajoittainen vilkkuminen on ilmeisesti korjattu. Kuten arvelin, lopetustakaan ei ole, eikä mitään takeita pelin toimivuudesta vielä ilmestymättömissä tai edes ECS-Amigoissa ole.

Pelipaketin tunnistaa kaupassa jo kaukaa, kun tietää, että sitä käytettiin ainakin jälkimmäisessä demossa valikkoruudussa (myös pelin 2 Mt:n versiossa). Hm, Death Maskissa on ELSPA-tarra 18 v. ylöspäin, TKG:ssä 11 v. Kyllä hurme silti roiskuu, mutta taistelusta ei jää mitään jälkiä ympäristöön, ei ruumiita eikä tahroja. Tosin jättimäisessä avaruusaluksessa, jonne ainakin pelin alku sijoittuu, on kovin hämärää, joten jälkimmäisiä ei kuitenkaan yleensä huomaisi.

Selkeästi vuoden 1996 3D-räiskintä-kauhu-seikkailupeli (mukaanlukien ja samalla unohtaen muut, vähäpätöiset konemerkit). Jos CPU kestää.

Saatavissa: Amiga AGA, esim. Triosoftista, (03) 2130292
Tekijä: Team 17
Julkaisija: Ocean
Pelaajia: 1 tai 2
Suositusikäraja: 11 v. (ELSPA)
Grafiikka: 93%
Äänet: 88%
Pelattavuus: 92%
Yleisarvosana: 90%
Testikone: Amiga 1200, kiintolevy ja Blizzard 1220/28 Mhz


HtmlSaku numero 20, © Copyright 1993-1997 Suomen Amiga-käyttäjät ry.