V
iime kuukaudet ovat olleet odotuksen ja epätietoisuuden aikaa Sakun lukijoille. Uutta levyke-Sakua ei ole kuulunut mihinkään määräaikoihin mennessä. Monella on varmasti mennyt luottamus koko hanketta kohtaan.
Saku #20 piti alunperin julkaista uudessa Amphibia-muodossa. Niinpä levyke-Sakua #20 ei kasattu enää lainkaan, ja siirtymävaiheen aiheuttama viive piti alunperin olla parin viikon luokkaa. Viive kuitenkin venyi venymistään, vaikka Amphibian kehitys eteni huhujen mukaan koko ajan. Viimein oli kulunut niin kauan aikaa, että Sakunetissä käytyjen keskustelujen pohjalta päätimme siirtyä takaisin vanhaan lehtikoodiin - ainakin siksi aikaa, kunnes Amphibia-projektista valmistuu jotakin näkyvää. Ainoa julkaistu muoto Sakun numerosta 20 on ollut tähän mennessä WWW-sivuilla luettavissa ollut HTML-lehti. Varmaankaan kovin moni lukija ei Internetiin pääse, joten tämä levykeversio on varmasti odotettu.
Syksy toi muutoksia myös tänne päätoimittajan kotipuoleen, sillä 25. elokuuta kello 18.03 syntyi perheeseemme pienokainen, 3,375 kg painava ja 49,5 cm pituinen poikavauva, joka kastettiin 27.10.96 Niko Juhani Kristian Heikkiseksi. Isäksi muuttuminen kaiken kiireen keskellä panee välillä miettimään tulevaa vastuuta ja sitä, miten kaikesta oikein selviää tulevaisuudessa. Kokemusta lastenhoidosta ei pahemmin ole, joten nämä asiat joutuu kaikki opettelemaan vähitellen. Onneksi puoliso on kokenut lastenhoitaja ja kasvattaja ammattinsa puolesta, joten ei tässä tarvitse hätää kärsiä, vaikka itse on tällä alalla vielä ihan tumpelo. Ja vähitellen sitä oppii kaikenlaista... Ääntä tämän ikäisistä vauvoista tosin lähtee enemmän kuin tarpeeksi, välillä tuntuu että kohta lentää veret korvista, kun desibelit nousevat lentoaseman tasolle.. :)
Nykyään isän on mahdollista päästä synnytykseen mukaan, ja suosittelenkin tätä lämpimästi, mikäli jollakulla on perheenlisäystä tulossa. Synnytyksessä mukanaolosta puhutaan kyllä kaikenlaista, "se on niin hirveää, ettei sitä kestä tajuissaan katsella" jne., mutta käytännössä isän tehtävänä on tukea äitiä kovien ponnistelujen aikana ja auttaa jaksamaan loppuun. Tukea todella tarvittiinkin Nikon tapauksessa, sillä synnytys ei ollut niitä helpoimpia. Koko viikonloppu meni salilla, eikä synnytys meinannut lähteä alkuun sitten millään. Viimein synnytys käynnistettiin, minkä jälkeen kului 12 pitkää tuntia itse syntymään. Uusi elämä on aina kuin ihme ja mielenkiintoinen seurata sivusta - varsinkin, kun huomaa vauvassa samoja piirteitä kuin vanhoissa, omissa mustavalkoisissa vauvakuvissaan reilun 26 vuoden takaa.
Tällä hetkellä Niko on kohta 5 kuukautta vanha ja opettelee parhaillaan kovasti konttaamista. Homman idea näyttäisi olevan päässä selvä ja asentokin on ok, mutta kun voimat eivät vielä riitä eteenpäin pyrkimiseen. Sekös kiukuttaa monesti, kun haluttaisi niin kovasti päästä liikkeelle. Ehkäpä seuraavan Sakun pääkirjoituksta kirjoittaessani täällä on kissan lisäksi yksi uusi nelivetoperiaattella liikkuva, ja pitää alkaa hiljalleen evakuoida videot ja muut alhaalla olevat laitteet jonnekin turvaan...