E
n halua mitenkään poistaa päätoimittajamme Esa Heikkisen - enkä kenenkään muunkaan - oikeutta hehkuttaa pääkirjoituksessaan Sakun uudesta Amphibia-projektin valmistumisesta, mutta haluan ehdottomasti osallistua siihen lukijana Posti-palstalla.
Mikäli meillä Sakulaisilla on ollut hyvä tuuri, luemme tätä tekstiä nyt siis Amphibia HTML-selaimella. Jos yhä luemme tätä levyke- tai guide-muotoisena, niin Buu! Buu! Saku-raukka on auttamattomasti myöhästymässä junasta ja jäämässä asemalle. Uskon, ettei näin ole käynnyt. (Niinpä - toim.huom.)
Turhaa myöhästynyttä valitusta
S
akun lukijaohjelma alkoi tuntua tylsältä (kaikkeen kyllästyy ja vaihtelu virkistää - totes yks flikka, kun...), eikä se ole kovin käteväkään. Pahana puutteena oli mielestäni se, ettei sivuja voinut vierittää portaattomasti. Itse asiassa latasin joskus tekstit suosikkitekstinkäsittelijääni GoldEDiin ja luin ne sieltä. Ja kuten peleistä tiedämme, voi Amigan ruudulla sotkea kuvia, ääniä, spritejä ja bobeja mielin määrin. Siinä voisi tapahtua vaikka mitä. Missä oli värikkyyys ja räiskivyys? Amiga olisi ansainnut ulkonäöltään vieläkin kivemman lehden.
Turhaako toiveikkuutta
M
utta jos näyttöpäätteissämme loistaa painotuore Saku #20 uudessa uljaassa lukijaohjelmassaan, niin bravo! Bravo! Taputuksia! Kohinaa! Suosionosituksia! Nouskaamme hetkeksi seisomaan ja kunnioittakaamme tätä pientä uudistusta, jonka koko Sakun alullepannut puheenjohtajamme Tomi Jaskari on enimmäkseen saanut aikaiseksi.
Ulkoasu vaikuttaa automaattisesti koko lehden juttujen kiinnostavuuteen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Suomessa ilmestyvä toinen tuore Amiga-levykejulkaisu: Finami, jonka toista numeroa katselin. Vaikka jutut olivat lyhykäisiä ja vähän vaatimattomia, niin sitä oli silti kivaa lukea. Värejä ja taustoja riitti. Sinänsä sekin kyllä vaikutti olleen "Saku-kulttuurin" perillinen, ja sen tekijät olivat omaksuneet paljon Sakusta.
Hengen luontia
P
C-koneitten maailmassa ja maassa, jossa Amigan edustus ja tuki on heikohkoa, on tällaisten harrastelijalehtien asema tärkeä. Toivottavasti uudistus piristää meidän pikkuisen laantunutta innostustamme, joka näkyi edellisen numeron juttujen vähyytenä.
Lienee meillä muutakin kitkaa ollut rattaissa. Laajojen ohjelmointiartikkeleiden kirjoittajana kunnostautunut Sami Klemola tuntui saanneen "burn outin" ja poti eräistä Sakunetissä olleista viesteistä päätellen pahanlaatuista motivaatiopulaa ja työnsä merkityksettömyyden tunnetta. Toivottavasti uusi uljas ulkoasumme innostaa Samia ja muitakin jatkamaan.
Tämähän on "työtä" josta ei saa (edes) rahallista palkkaa. Harvoin muutakaan positiivista palautetta - kyllähän me ihmiset tämän tiedämme - vaikka me sitä haluaisimmekin (saada - vaiko antaa?). Tämänkin harrastuksen kipinän on löydyttävä meistä itsestämme: siitä hetkittäisestä pienestä hyvän olon tunteesta, joka syntyy kun on saannut jotain aikaiseksi ja jolla on edes itselle jotain merkitystä.
Lisäksi edellisessä Saku #19:ssä vaikutti siltä, että mukavasti aiemmin juttujaan kirjoittanut Heimo Laukkanen oli päätynyt käyttämään enemmän PC:tä. Toivottavasti hän voisi jossain vaiheessa palata astialle ja todeta, että molempi parempi.
Ihmisläheisyyttä
A
migaa käsittelevien teknisten artikkeleiden lisäksi ihmisten lähettämiä kirjeitä postiosastolle on mielestäni hauska lueskella. Ne saavat meidät tuntemaan, että teemme tätä lehteä ihmisiltä ihmisille. Me ihmisethän sitä olemme koneittenkin tulevaisuutta tekemässä, eivätkä koneet meidän. Janne mainitsi jossain verkkoviestissään ohimennen, että Sakun toimitus saa ennemmänkin kaikenlaista palautetta ja mietiskeli, kannattaisiko niitä laittaa lehteen. Jos lukijoiden mielipidettä kysytään, niin kyllä. Aikoinaan lukijakyselyssä saitte varmasti monenlaista palautetta.
Saku-lehdissä oli/on - en tiedä tätä nykyistä muotoa - melko asiallisen ja virallisen tuntuinen "eteinen", joka toivotti uudet lukijansa tervetulleeksi: joka Sakusta saimme/saamme lukea samat virallisen yhdistyksen säännöt ja pykälät (ei tarvi huomauttaa, ettei niitä tarvitse joka kerta lukea). Käsittääkseni joukossamme on paljon hyvin nuoria ihmisiä. Heidän panoksensa olisi tietysti vieläkin tervetulleempi kuin meidän vanhojen tylsien setien (33 v.). Joten lapsukaiset: kirjoitelkaa raikkaita juttujanne älkääkä jättäkö niitä "pöytälaatikoihinne". Kyllä ne hyviä ovat. Nuorella iällä voivat jotkut olla turhan arkoja lähettämään omia hengentuotteitaan "virallisen yhdistyksen" lehteen.
Kaikilla ihmisillä on samanaikaisesti ristiriitainen sekä tarve etääntyä toisistaan, tuntea olevansa persoonia että luoda yhteyksiä toisiin ihmisiin. Jos olisin aikoinani ostanut PC:n, olisin saattanut ostaa sen pitkälti sen psykologisen pelontunteen vuoksi, että "Amiga ei kelpaa" so. että olisin jäänyt jotenkin "yksin", että en olisi ollut muiden mukana atk-alan kehityksessä. Hinnan lisäksi ostopäätökseen vaikuttaa ennen kaikkea tunne.
Minä Amigisti Minä
O
nneksi minulla ei ollut varaa ostaa uusinta PC:tä. Saahan PC:täkin halvalla, mutta ei uusina. Ja jos olisin ostanut vanhan PC:n, olisin tuntenut itseni ajasta jälkeenjääneeksi surkimukseksi. Amiga oli se kotitietokone, johon minulla - pienellä työttömällä - oli varaa uutenakin. Ja jos olisin tavallinen PC-pulliainen, en ehkä olisi koskaan törmännyt Sakuun. Kuinka monta verkoissa välittyvää PC-harrastelijalehteä Suomessa on? Varmasti niitäkin on. Vai onko? Minä en vain tiedä yhtään.
Amigalla on oma henkensä ja psyykeensä. Mielestäni se on jotenkin nuorekkaampi ja hip hop -trendikkäämpi. Vähän niinkuin Pepsi verrattuna Coca Colaan. ("Jollei Pepsi kelpaa, niin pyydä mummilta limsaa!") Minä en halua olla yksi tavallinen tylsän PC:n omistaja. Minä haluan olla Minä. Minulla on Amiga. Ei sillä ole minun kannaltani paljon väliä, paljonko ne MIPSit ja CPU Hz:t sattuvat olemaan. Sillä nyt on tietty vähän väliä, ettei ole niin yhdenmukainen muiden laitteiden kanssa, mutta kivempi olla Persoona.
Onnea ja pitkää ikää Sakulle
S
aku on nyt pysynyt hengissä kauemmin kuin mitä erilaisilla pienlehdillä on yleensä käsittääkseni tapana. Alkuinnostus tahtoo joskus nopeasti laantua. Eri alojen pienlehtiä putoaa puista kuin sieniä sateella. Mutta Saku on jaksanut. Ja toivottavasti jaksaa. Vaikka olisi ihme, ellei sitä välillä vähän väsyttäisi, kun sen on joka toinen kuukausi saatava jotain aikaiseksi - kokonaan ilman sitä palkkaa, minkä herra PC-atk-suunnittelija lompakkoonsa saa.
Toteaapi Petri Keckman.
Johon päätoimittaja kommentoi:
A
mphibia, niinpä niin, missä Amphibia? Itse olin todellakin aatteen kovimpia kannattajia, mistä johtuen Sakunetissä joskus sanoinkin, ettei Sakua enää tule vanhassa muodossa, vaan nyt on aika siirtyä eteenpäin, uuteen lukijaan.
Niinpä vain sitten kävi, ettei moinen painostus auttanut, vaan olemme taas tässä missä ennenkin, luemme lehteä vanhalla lehtikoodilla. Näytti kuitenkin siltä, että parempi että edes luemme lehteä kuin että olemme kokonaan ilman. Niinpä sitten etsiskelin artikkelit käsiini ja aloin väsätä lehteä vanhalla lehtikoodilla. Onhan tämä nyt tyhjää parempi - paljonkin.
Mutta mitä jatkossa? Ei näin voi loputtomiin jatkua, ja Jaskari on ilmoittanutkin, ettei aio luopua Amphibian kehitystyöstä. Eikä niin ole missään nimessä tarkoituskaan. Sen sijaan aiomme julkaista lehteä vanhassa muodossa niin kauan, kun Amphibia on konkreettisesti nähtävillämme ja käytettävissämme. Ehkä yksi tai kaksi numeroa voisi mennä Amphibian kanssa rinnakkainkin, jotta lukijat voisivat vaikkapa verrata vanhaa ja uutta keskenään. Toivottavasti Jaskari saa nyt ajan kanssa lehtikoodia eteenpäin, sillä uusi koodi on todellakin enemmän kuin tervetullut.
Esimerkiksi tässä lehdessä olevasta Final Writeria käsittelevästä artikkelista jouduin jättämään yhden kuvan pois, sillä 640x512-resoluutioista Final Writerin näyttöä esittävää kuvaa ei saanut millään muutettua nykyisen Sakun lehtikoodin kelpuuttamaksi kuvaksi ilman, että kuvassa olleet tekstit menisivät lukukelvottomiksi. Ainoa mahdollisuus olisi pilkkoa kuva kahdeksi eri kuvaksi ja julkaista kahdella eri sivulla. Eri juttu sitten onkin, onko sellaisessa mitään järkeä - eipä oikein. AmigaGuide-versiossa tämäkin kuva on mukana - ehkä AmigaGuide-versio korvaa edes osittain Amphibian puutetta, uusi AmigaGuide-toimittajamme Jari Ristiranta tekee varmasti parhaansa lehden ulkoasun eteen.
Jari lupautui myös toimittamaan uutisia Sakuun. Toivottavasti saamme jo tähän numeroon mukaan hieman infoa Amigan nykyisestä tilanteesta. Itse olen kuullut vain sen verran, että myös VIScorp oli floppi, ja nykyinen Amigan tilanne on taas tyhjän päällä. Amigan patentti on onneksi julkistettu, joten useampi valmistaja on jo alkanut valmistaa Amiga-kloonejaan - ainakaan Amigan tekniikka ei ole vielä katoamassa vanhuuttaan. Amiga kuitenkin kaipaa kovasti uudistuksia hardwareensa, joten jonkun olisi konetta kehiteltäväkin tulevaisuutta ajatellen, muuten käyttäjä toisensa jälkeen ryhtyy laumasieluksi ja ostaa PC:n.
Monille PC on alussa kuten huumetta - hieman tämänkaltaisen johtopäätöksen voi tehdä lukiessaan Heimon nykyisiä mielipiteitä. Itselläni on PC ollut jo melko pitkään, kokoonpanona on tällä hetkellä 100 MHz Pentium, 32 megaa muistia, AWE32-äänikortti 8 Mt:n muistilla, PCI-näytönohjain (S3 Trio64), gigatavun verran kiintolevyä ja CD-ROM-asema. Ei varmasti puutu mitään, mitä kunnon PC:stä puuttuisi. Modeemina voin halutessani käyttää ulkoista 33600 bps motukkaani, joka on Amigassa kiinni. Kuitenkaan tuo PC ei korvaa Amigaa oikein missään määrin ja on jäänyt lähinnä pelikäyttöön. Käyttöjärjestelmiäkin siinä on DOS, Windows ja OS/2. Ajoipa sitten mitä tahansa käyttöjärjestelmää, niin koneesta puuttuu sitä jotain, ja se on Amigan tyylinen käyttöliittymä ja eräänlainen mutkattomuus ja nopeus, vaikka Penassa vääntöä onkin monta kertaa A3000:n verran. Tehosta tuntuu katoavan jonnekin suurin osa.
Lisäksi PC:n ohjelmat maksavat suhteettoman paljon. PC:ssä sovelletaan eräänlaista Nintendo-politiikkaa, eli koneen saat halvalla, mutta softa maksaa. Mitä yksinkertaisimmassakin shareware-ohjelmassa voi olla useiden satasien rekisteröintimaksu, ja rekisteröimätön versio on monesti lähes käyttökelvoton. Puhtaasti kaupalliset ohjelmat voivat helposti maksaa useita tuhansia. Amigalle saa suuren osan ohjelmista PD:nä tai sharewarena kohtuullisilla esim. muutaman kympin rekisteröintimaksuilla. Esimerkiksi aikoinaan 50 markalla rekisteröimäni FileMaster on niin hyvä, että se on aktiivikäytössä edelleen, ja suunnittelen tässä lähiaikoina kaapelin rakentamista Amigan ja PC:n välille ja erään PD-verkkosoftan asennusta, jolloin pääsisin järjestelemään FileMasterilla myös PC:n kiintolevyä, PC:llä kun ei ole yhtäkään läheskään yhtä käytännöllistä ohjelmaa siihen työhön.
Toinen todella hyvä esimerkki ilmaisesta ohjelmasta Amigalle on "The Internet Movie Database". Tämä nykyään jo yli 200 megaa täydellisesti asennettuna vievä tietokanta käsittää laajasti tietoa elokuvista, ja siihen saa päivityksiä Internetistä kerran viikossa, tiedot ovat aina ajan tasalla! Kirjoittelin tästä mainiosta tietokannasta Sakussa #12 alustavasti, ja aiheesta on jossain välissä kirjoitettava lisääkin. Vaikka ohjelma on ilmainen, tuki pelaa silti täysin - pari kertaa on ollut ongelmia ohjelman kanssa, kummallakin kerralla olen saanut henkilökohtaisen vastauksen e-maileihini ja mahdolliset bugikorjaukset ovat tulleet viivytyksettä. Löytyykö vastaavaa palvelua yhdellekään PC:n ilmaisohjelmalle?
Mitä ryhmähenkeen tulee, niin jotenkin tuntuu siltä, että Amiga-käyttäjät ovat todella erilaisia persoonia, sillä vaatiihan omaa tahtoa omistaa ja käyttää sellaista konetta joka ei ole se "tavallinen" kaikelle kansalle tuttu - olla siis hieman erossa muusta joukosta. Kun nämä persoonat lyöttäytyvät yhteen, niin on varmaa, että siinä syntyy monenlaista uutta asiaa, ja tältä kantiltahan Saku-lehtikin on saanut alkunsa. Kaksi vuotta sitten perustettu Sakunet on myös viime aikoina vilkastunut todella, ja nykyään viestiliikenne alkaa korvata jo näivettyneen Suomen Fidonetin. Fidonet Suomessa on tätä nykyä kuolemassa byrokratiaansa, ja kuulinpa nykyiseltä RECiltä sellaistakin, että joku on kavaltanut noin kymppitonnin sysopeilta kerättyjä varoja, jotka oli tarkoitettu backbone-systeemin ylläpitoon. Backbonella olivat puhelinlaskut maksamatta eivätkä viestit kulkeneet. Onneksi Sakunetissä ei sohlata rahojen kanssa, niin ettei kukaan voi kavaltaa ketään, ja verkosta voisi tällä tavoin tulla pitkäikäisempi.