Valitsimme aiheeksemme huumausaineet niiden lisääntyneen käytön vuoksi ja koska huumausainerikollisuus on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa.
Tämä tietopaketti on käytännön sovellus työstämme ja sen tarkoituksena on antaa lisätietoa opiskelijoille ja koululaisille yleisimmistä päihteistä, niiden vaikutuksista, tunnistuksesta ja haitoista.
Toivottavasti tietopakettimme saa teidät oivaltamaan sitä ongelmaa, joka päihteiden käyttöön liittyy.
Huumausaineet levisivät 1940 - 1950-luvuilla. Ensimmäinen huumeaalto osui Suomeen 1969 - 1974. Silloin hyvin menestyneet nuoret aloittivat klassisten huumeiden, lähinnä kannabiksen ja LSD:n käytön suurimmissa kaupungeissamme. Useimmiten oli kyse kokeilukäytöstä ja huumeiden käyttö jäi. Huumeaalto vaimeni ja ongelma näytti tasaantuneen lähes kahdeksi vuosikymmeneksi.
1970-luvulla ns. kovat huumeet kuten heroiini ja morfiini olivat yleisesti käytössä Euroopassa, ja tällöin huumeongelma tunnustettiin myös Suomessa. Vuonna 1983 huumeiden väärinkäyttäjiä oli arviolta n. 5000 ja kokeilijoita n. 50 000. Yli puolet huumausaineista oli hasista.
Nyt 1990-luvulla ollaan yksimielisiä siitä, että Suomi ratsastaa toisen huumeaallon harjalla. Maassamme on eri mittareiden mukaan pahin huumetilanne kautta aikojen. Huumeiden käyttö on toistaiseksi vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Suomessa päihdeongelmien erityispiirteenä on huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö. Huumausaineet voidaan luokitella joko lääketieteellisesti tai juridisesti.
Nuorison voimakkaasti lisääntyneen huumausaineiden käytön myötä otettiin Suomessa 1960-luvun lopulla käyttöön lyhyempi termi "huumeet", joka on kielenkäytössä vakiintunut yleensä tarkoittamaan ns. varsinaisia huumausaineita kuten kannabista, amfetamiinia, metamfetamiinia, MDMA:a, morfiinia, heroiinia, kokaiinia, LSD:tä jne.
Huumausaineita ovat varsinaisten huumeiden lisäksi monet jännitystä lieventävät lääkkeet ja unilääkkeet, liuottimet, liimat ja lakat sekä eräät lääkkeet, joita saa reseptillä tai ilman reseptiä ja joilla etenkin ylisuurina annoksina on huumaava vaikutus.
Termeistä laajin on päihde. Päihdyttävien aineiden eli päihteiden joukkoon lasketaan edellä mainittujen huumausaineiden ja lääkeaineiden lisäksi alkoholi.
Lainopillisesti huumausaineilla tarkoitetaan aineita ja valmisteita, jotka on mainittu Suomea sitovassa kansainvälisessä huumausaineyleissopimuksessa ja psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa. Lääketieteellisesti määriteltynä huumausaineet ovat aineita, jotka aiheuttavat psyykkisen ja/tai fyysisen riippuvuuden.
Voidaan siis sanoa, että huumausaineet ovat riippuvuutta aiheuttavia aineita, joiden katsotaan olevan yksilölle ja yhteiskunnalle niin vaarallisia, että niiden leviäminen on estettävä tai sitä on rajoitettava erityisin lainsäädäntötoimin.
Huumausaineen valmistuksena pidetään tuotantoa lukuun ottamatta kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada. Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden muuntamista toisiksi huumausaineiksi. Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien, kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä saadaan.
1.1.1994 voimaan astunut uusi huumausainelaki, 14.7.1995 voimaan astunut huumausaineasetus ja rikoslain täydennys huumausainerikoksista määrittelevät, mitkä aineet ovat huumausaineita, millaisessa tilanteessa aineen käyttäminen on rikos ja mitä rangaistuksia lain rikkomisesta aiheutuu.
Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö muuhun kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin on kielletty. Suomessa yleisimmät huumausainerikokset koskevat aineiden hallussapitoa tai käyttämistä.
Huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeusrangaistukseen enintään kahdeksi vuodeksi, törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi ja huumausainerikoksen edistämisestä (jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen) sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ei yhtään syytä
Päihteiden kokeilulla tai käytöllä ei ole selkeitä yksittäisiä syitä. Syitä on etsitty ihmisten persoonallisuuden piirteistä, ympäristötekijöistä ja päihteistä itsestään. Taustatekijöitä on aina useita ja ne ovat ihmisillä erilaisia. Kokeiluun ja käyttöön johtanut elämäntilanne on jokaisella yksilöllinen.
Päihteitä kokeilevat ovat usein itsenäistymässä olevia nuoria. Kokeilulla nuori haluaa ehkä osoittaa kykynsä tehdä vanhmepien tahdosta riippumattomia ratkaisuja. Päihteitä saatetaan pitää salaperäisinä ja kiehtovina ja niitä kokeillaan pelkästä uteliaisuudesta. Kokeiluun voi vaikuttaa myös toveripiirin vaikutus tai nuoren halu kuulua jengiin. Kokeilija tulee aineesta riippuvaiseksi hyvinkin nopeasti, joistakin aineista jopa parin käyttökerran jälkeen.
Päihteiden avulla yritetään ratkaista tai paeta erilaisia omaan elämään liittyviä ongelmia. Päihteistä haetaan apua yksinäisyyteen, turvattomuuteen ja masennukseen. Niillä yritetään helpottaa ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta tai laukaista jännitystiloja. Osalle käyttäjistä tärkeintä on uusien tajunnantilojen etsiminen, osa hakee jännitystä tai mielihyvän kokemuksia.
Suurin osa kokeilijoista lopettaa kerran tai kahden jälkeen. Kokeilu muttuu käytöksi, jos käyttäjä kokee päihteiden myönteiset vaikutuksen suuremmiksi kuin kielteiset. Päihteiden käyttö voi olla hallittua, mutta joissakin tapauksissa käyttö voi muuttua hallitsemattomaksi tai pakonomaiseksi.
Riippuvuus voi olla psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista. Psyykkinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että henkilö tuntee ja uskoo käyttämänsä aineen Fyysisessä riippuvuudessa aineen käyttö muuttaa elimistön to{b}Päihteiden käyttäjän tunnistaminen@{ub}imintoja siten, että käytön keskeytyminen aiheuttaa ruumiillisia vieroitusoireita kuten väsymystä, pahoinvointia, erilaisia kipuja, tuskaisuuttaSosiaalisesti päihteistä riippuvainen haluaa säilyttää asemansa yhteisössä ja jatkaa päihteiden käyttöä ympäristönsä vaikutuksesta., oksentelua ja kouristuksia. Vaikka fyysinen riippuvuus saataisiinkin hoidettua lääkinnällisin toimenpitein, psyykkinen riippuvuus saa käyttäjän usein palaamaan aineiden pariin.olevan välttämätöntä hyvinvoinnilleen. Aineen käyttämättömyydestä seuraa esimerkiksi haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, masennusta ja henkisen tason laskua.
Fyysisessä riippuvuudessa aineen käyttö muuttaa elimistön toimintoja siten, että käytön keskeytyminen aiheuttaa ruumiillisia vieroitusoireita kuten väsymystä, pahoinvointia, erilaisia kipuja, tuskaisuutta, oksentelua ja kouristuksia. Vaikka fyysinen riippuvuus saataisiinkin hoidettua lääkinnällisin toimenpitein, psyykkinen riippuvuus saa käyttäjän usein palaamaan aineiden pariin.
Sosiaalisesti päihteistä riippuvainen haluaa säilyttää asemansa yhteisössä ja jatkaa päihteiden käyttöä ympäristönsä vaikutuksesta.
Huumausaineiden päihdekäyttö on lisääntymässä. Yleisimpiä Suomessa käytettäviä laittomia huumausaineita ovat kannabis, amfetamiinivalmisteet, opiaatit ja hallusinogeenit. Suurin osa huumausaineiden käytöstä jää hoito-organisaatioissakin edelleen tunnistamatta. Vain pieni osa huumausaineiden käyttäjistä hakee apua ratkaistakseen päihdeongelmansa.
Huumausaineiden saannin loppuminen on tyypillinen tilanne, jolloin käyttäjä hakeutuu vastaanotolle vieroitusoireiden vuoksi. Muita syitä avun hakemiseen voivat olla työpaikan menettämisen uhka tai läheisten kehotus hakeutua hoitoon. Usein potilas on hoidon suhteen ambivalentti eli kykenemätön tekemään ratkaisua, ja hänen toiveensa avusta muuttuu nopeasti. Vastaanotolla lääkereseptiä vaativa potilas voi käyttäytyä vilpillisesti tai väkivaltaisestikin.
Parhaiten tietoa päihteiden osuudesta oireisin saa kysymällä potilaalta suoraan myös huumausaineiden käytöstä. Epäily siitä, että potilas käyttää huumausaineita, muodostuu useista havannoista. Potilaan ystäväpiiri tai elämänarvot voivat muuttua radikaalisti. Hän saattaa laiminlyödä sosiaalisia velvoitteitaan suhteessa läheisiinsä ja työhön tai opiskeluunsa. Potilasta tutkittaessa voidaan todeta iholla injektioarpia. Potilas voi vaikuttaa päihtyneeltä, vaikkei hän tuoksu alkoholilta, eikä alkometrin mukaan uloshengitysilmassa ole alkoholia.
Päihteiden viimeaikainen käyttö voidaan vastaanotolla todeta nopeasti virtsan seulontamenetelmillä. Monien ristireaktioiden ja muiden virhemahdollisuuksien vuoksi positiivista tuloksista pitää tehdä virtsan päihde-erittelytutkimus varmistuksineen.
Unettomuus ja ahdistuneisuus ovat tavallisia huumausaineiden vieroitusoireita. Äkillisten sekavuustilojen yhtenä syynä voi olla huumausaineiden käyttö tai vieroitusoireet. Huumeiden ja päihteiden sekakäyttäjillä on usein muita samanaikaisia hoitoa vaativia somaattisia ja psyykkisiä sairauksia. Huumausainepotilaan sekavuus voi liittyä johonkin samanaikaiseen somaattiseen sairauteen kuten kallovammaan, lääkemyrkytykseen, infektioon, sokeritasapainon häiriöön tai hypoksiaan. Psyykkisistä sairauksista erityisesti asosiaalinen persoonallisuushäiriö on yleinen huumeiden ja päihteiden sekakäyttäjillä.
Olisi kiva saada palautetta, sopivatko tällaiset artikkelit Sakuun.
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!