Ongelmia Amigan (ja vähän muunkin) kanssa
Joona Pöhö

Eräänä päivänä alkoi Amiga 600:ni muistin vähyys harmittaa (vain 1 Mt), joten päätin soittaa Broadlinelle ja kysyä muistinlaajennuksia A600:lle. Broadline oli tietysti heti ahnaasti kauppaamassa uutta A1200:aa. Sanoin "kiitos ei" ja yritin vielä kysyä siitä muistista, mutta kun ei ole eikä tule, niin minkäs teet.

Grafiikka kun oli ja on vieläkin intohimoni, niin oli kai pakko ostaa A1200. Aloin katsella Keltaisesta Pörssistä halpaa kiintolevyllistä A1200:aa (vanha kiintolevy on vain 170 Mt), ja heti tärppäsi, ilmoituksen mukaan hyväkuntoinen ja siisti A1200 ja paljon softaa. Soitin heti ja mies puhelimessa sanoi koneen olevan hyväkuntoinen ja toimiva, joten tilasin sen, herkkäuskoinen kun olin. Parin päivän päästä kone tuli, ja jo ensinäkemältä alkoi tuntua, ettei osto ehkä ollutkaan kovin hyvä ajatus, laatikko kun oli iso, ruskea, ryttyinen ja muutenkin ruma. Kannoin lootan kotiin ja avasin sen.

Tuskanhuutoni kaikui talossa, Amiga kun oli hirveässä kunnossa. Funktionäppäimiä oli korvattu PC:n napeilla ja konetta oli ilmeisesti käytetty tuhkakuppina, siinä kun oli kivoja pikku koloja. Sitä kai oli hakattu ruuvimeisselillä (miten joku voi tehdä moista Amigalle?!), levykeaseman nappula löytyi laatikon pohjalta ja muutenkin kone oli aivan roskiksesta kaivetun näköinen - ja hajuinen! Itku silmässä päätin testata konetta: johdot kiinni ja menoksi. Kone käynnistyi Workbenchiin ongelmitta, mutta jo WB:n ulkonäöstä huomasi, miten mielenvikainen sen edellinen omistaja oli ollut: taustana oli jotain melko sairasta ja WB vilisi hassunhauskoja sampleja kuten ääni, joka sanoo "kakkakepponen"(?).

Päätin yrittää ladata jotain peliä kiintolevyltä, mutta eihän se onnistunut, kun kiintolevy vilisi lukuvirheitä. Nyt alkoi jo "vähän" ottaa aivoon. Soitin raivoissani miehelle, jolta ostin koneen. Mies ei aluksi tajunnnut oikein mitään eikä hänestä saanut aluksi muuta irti kun "häh?", mutta pienen raivokohtauksen jälkeen hän suostui ottamaan romunsa takaisin. Pakkasin sen takaisin haisevaan laatikoonsa ja raahasin takaisin postiin.

Amiga

Päivät kuluivat ja aloin jo epäillä, että romu jäisi taakakseni, mutta kerran kaupassa käydessäni päätin ihan piruuttani käydä automaatilla katsomassa, olisivatko rahat jo tulleet tililleni - olivathan ne! Olin onneni kukkuloilla ja juoksin heti katsomaan, olisiko Keltaisessa Pörssissä A1200 myynnissä. Heti löytyi yksi, joka oli melko lähelläkin (Mellunmäessä), joten päätin mennä katsomaan. Kesti pari tuntia löytää paikka, miehen antamaa osoitetta kun ei ollut olemassakaan, mutta oli etsiminen kannatti: A1200 + 850 Mt kiintolevy + paljon softaa vain n. 1300 mk.

Ihme kyllä, tämä kone oli siisti eikä ole vielä pettänyt, mutta mitä tästä opimme? ÄLÄ IKINÄ OSTA POSTIENNAKOLLA MITÄÄN, MINKÄ KUNNOSTA ET VOI OLLA VARMA! Tämä oli taas hieno havainnollistava kertomus minun maanmainiosta tuuristani. Tämänkin artikkelin jouduin kirjoittamaan kahteen kertaan, kun tallensin jotain roskaa sen päälle (hyvä minä!! =), joten tästä artikkelista puuttuu paljon sellaista, jonka ehdin jo unohtaa...

Mutta nyt on kivaa, löysin heti seuraavasta KP:stä Blizzardin 030-turbon 8 Mt:n muistilla vain 900 mk, ja tämäkin toimii moitteetta (ihme!).

T: Ikuinen Optimisti =)