Protext 6.5
Mikko Koivunalho

Tekstinkäsittelyn toinen puoli - nopeaa ja tehokasta vaan ei näyttävää

Tekstinkäsittelyohjelmat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat yleisesti ottaen uudemmat ja miltei poikkeuksetta raskaskäyttöiset ohjelmat, jotka tavoittelevat täydellistä WYSIWYGiä ("What you see is what you get", tulostus paperille sellaisena kuin näkyy ruudulla). Toiseen ryhmään luetaan "vanhanaikaiselta" näyttävät ohjelmat, jotka ajavat tavallisessa konsolinäytössä eivätkä näytä värejä, erilaisia kirjasimia yms.

WYSIWYG-ohjelmissa on usein monipuolisia käyttäjän asennettavissa olevia työkaluvalikoita; tekstiin voidaan liittää kuvia, usein sekä tavallisia bittikartta-piirroksia että structured clipart -kuvia, ja ohjelman käyttö ja tuotokset tuovat usein mieleen riisutun sivuntaitto-ohjelman. Niinpä tämänkaltaisista ohjelmista käytetäänkin toisinaan nimeä "tekstinjulkaisuohjelma".

Nämä ohjelmat ovat miltei poikkeuksetta kovin raskaita. Ne vievät paljon prosessoriaikaa graafisine yksityiskohtineen ja pikkunäppärine vempaimineen. Ne ovat hitaita; erityisesti liikkuminen dokumentissa yhdestä paikasta toiseen, siis vieritys, on toisinaan häpeämättömän hidasta. Niinpä tämäntyyppiset tekstinkäsittelyohjelmat sopivatkin parhaiten niille, jotka ovat enemmän kiinnostuneita ulkomuodosta.

Mutta kirjoittajia on kahta lajia...

"Tosikirjoittajat"

Se toinen laji koostuu niistä, joiden ensisijainen tavoite on saada ruudulle tai paperille tekstiä. He eivät kaipaa kovinkaan hienoa käyttöliittymää, tehokas ja nopea riittää; heille on yksi ja sama miltä teksti ruudulla näyttää, kunhan tulostin kirjoittaa luettavia sivuja, mieluiten nopeasti.

He ovat sitä joukkoa, joka tarvitsee raakaa ja yksinkertaista tekstinkäsittelytehoa ja jolle tärkeintä on syöttää koneeseen sisälle suuri määrä tekstiä ja nopeasti. Melkoinen joukko aikaisempia tekstinkäsittelyohjelmistojen valmistajia on täysin unohtanut tämän käyttötarkoituksen. Näin on esim. monien Windowsiin siirtyneiden ohjelmistojen suhteen.

Protextin ohjelmafilosofia

Ohjelmana Protext on kymmenen vuotta vanha. Se aloitti tarunsa Amstrad CPC:hen kiinnitettävänä modulina. Paljon on noiden päivien jälkeen muuttunut, mutta enemmän kuitenkin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Tietysti näin pitkä historia tuo oman rasituksensa ohjelman jatkokehitykselle. Protextin kohdalla tämä on kuitenkin suuressa määrin kyseenalaista. Ohjelmassa on valikoiden säilytetty vanhoja, hyväksi koettuja piirteitä ja toimintoja. Niinpä Protext sisältääkin lukuisia omaperäisyyksiä, joita ei löydy muista vastaavista ohjelmista.

Protext on suunnattu nimenomaan ihmisille, jotka kirjoittavat paljon ja haluavat kirjoittaa ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Jotkut laskevat häiriötekijäksi jopa sen, että heidän täytyy vähän väliä nostaa kätensä näppäimistöltä käyttääkseen hiirtä. Protextin valmistaja, englantilainen Arnor kehuskeleekin, että Protextin kaikki toiminnot ovat näppäimiltä saavutettavissa. Itse asiassa tämä ei ole täysin totta, sillä muutamaan hassuun toimintoon tarvitaan kyllä hiirtä mutta nämäkin ovat vain harvoin käytettäviä, kuten sisäänrakennettu Help-toiminto.

Yhtä tärkeää on ohjelman nopeus; dokumentissa liikkuminen käy yhdessä hujauksessa, koska ei tarvitse jatkuvasti muotoilla tekstiä uudestaan. Myös muistia suurempien dokumenttien muokkaus on mahdollista.

Protextissä on oma Shellin kaltainen, yksinkertainen komentotulkki, joka on aina käsillä Escape-näppäimen painalluksella. Siihen on sisäänrakennettu paitsi Protextin omia myös käyttöjärjestelmän käskyjä. Myös ulkoisten ohjelmien käynnistys onnistuu luontevasti sen kautta.

Protextissä voidaan keskelle tekstiä lisätä komentoja, joista useimmat vaikuttavat tulostukseen. Rivin alkaessa ">"-merkillä Protext tulkitsee sen komentoriviksi. Näillä ns. "Stored commands" -käskyillä voidaan muuttaa vaikka sivuasetuksia, sivunumerointia tai tulostusta. Niillä myös hallitaan Protextin monipuolisia Mail Merge -toimintoja (joilla voidaan tehdä esim. "henkilökohtaisia" tusinalevitteisiä kirjeitä). Näihin lukeutuvat muuttujien käyttö, ulkopuolisten tiedostojen lukeminen tai niihin kirjoittaminen. Näitä on todellakin niin runsaasti, että voi puhua pienehköstä ohjelmointikielestä.

Protextissä voi käyttää useiden eri kielten sanastoja. Kieltä on helppo vaihtaa keskellä dokumenttia vain lisäämällä ">SL {kielen numero tai sanakirjojen nimet}" -komento. Kirjoitettaessa siirryttäessä riviltä toiselle Protext osaa automaattisesti lukea oikeasta sanakirjasta. Yhtä hieno on komento ">PA", joka aiheuttaa välittömän seuraavalle sivulle siirtymisen. Tämä on käyttökelpoista mm. paljon väliotsikoita sisältävässä tekstissä.

Protextin filosofiaan kuuluu, että kaikki näkyy ruudulla. Alaviitteitä ei kätketä näkymättömiin valikkojen taakse, vaan ne kirjoitetaan ">FN"-käskyllä ennen varsinaista viitteen merkkiä. Jos kirjasinlajia tai -tyyliä vaihdetaan kesken tekstiä, rivillä näkyy erikoismerkki; samoin marginaalin kohdalla, sarkaimineen.

Vain tulostus merkitsee

Arnorin filosofian mukaan tärkeintä on se mitä tulostetaan paperille. Kuvaruudulla ilmoitetaan mitä ja miten tulostuu, ei näytetä millaisena tulostuu. Aikaisemmin tämä olisi ollut ongelmallisempaa, vaan ei enää, koska tässä Protextin versiossa on myös hyvä esikatselu.

Tekstiä ei tulosteta grafiikkana vain ainoastaan merkkeinä. Näin ollen se on riippuvainen käytetyn tulostimen ominaisuuksista. Toisaalta tulostus on myös paljon, paljon nopeampaa, koska kirjoitin käyttää omia kirjasimiaan.

Kuten useat modernit ohjelmat, myös Protext käyttää omia kirjoitinajureitaan, joita on satoja. Tiedot tulostimen kirjasintyypeistä ja -tyyleistä siirtyvät suoraan valikkoon, mistä niitä on helppo käyttää tekstissä. Protextin avulla pääsee käsiksi niihin tulostimen ominaisuuksiin, joista tavalliset ohjelmat harvemmin välittävät: tulostimen omiin kirjasintyyppeihin, -tyyleihin ja -kokoihin. Protext osaa käyttää myös "proportional-kirjasimia" eli ei-määrämittaisia. Ohjelma itse laskee niiden koon ja katsoo kuinka monta sopii kullekin riville.

Ulkopuolista grafiikkaakin voidaan liittää dokumentteihin, mutta kuten aiemmin mainittiin, se ei näy ruudulla tekstin seassa muuten kuin käskyrivinä.

Lähestyykö täydellisyyttä?

Protextin pakettiin kuuluu lisäksi kaksi ulkoista ohjelmaa: Convert, jolla voi muuttaa muiden tekstinkäsittelyohjelmien tiedostoja Protextille ja päinvastoin (esim. Rich Text Format) ja Fsort, joka sopii yksinkertaisten, Protextillä laadittujen tietokantojen järjestämiseen halutusti. Siitä on hyötyä erityisesti Mail Mergen käytössä.

Protextissä on erinomainen makro-tuki. Miltei kaikki Protextin toiminnot on makrotettu eli niille voidaan antaa uudet näppäinkoodit. Makrojen käyttö onnistuu yhtä hyvin ohjelman sisältä kuin ulkoa ARexx-kielellä (Amigalla). Lisäksi ohjelma käyttää ns. "lyhennemakroja" (Glossary Macros); käyttäjä kirjoittaa makron lyhenteen ruudulle muun tekstin sijaan ja painaa Glossary-näppäinyhdistelmää, jolloin makro käynnistyy. Tätä osittain vastaava toiminto on myös Auto-Correction, joka havaitessaan tutun sanan tai lyhenteen laajentaa tämän automaattisesti käyttäjän haluamaan muotoon.

Yksi pieni, mutta valtavan hyödyllinen toiminto on "Choose character" -ikkuna, jossa näkyvät kaikki ASCII-merkit. Siitä on helppo hakea ne merkit, joihin ei näppäimistöltä pääse käsiksi; tämä saisi olla vakiona kaikissa tekstinkäsittelyohjelmissa, vaan eipä ole!

Protextissä on niin paljon pieniä käyttömukavuutta suuresti lisääviä ominaisuuksia, että pelkästään niiden luettelemiseen, saati sitten kuvailemiseen, vaadittaisiin enemmän kuin muutama sivu. Niinpä jätänkin suuremmat luettelot ja tyydyn vain sanomaan, että Protext on enemmän käyttäjän konfiguroitavissa kuin keskitason käyttöjärjestelmä: aina siitä kuinka monta kertaa sekunnissa kursori välkkyy siihen halutaanko aakkostettaessa käyttää skandinaavista vai kansainvälistä järjestelmää (tulevatko å, ä ja ö viimeisiksi aakkosissa vai a:n ja o:n jälkeen).

Melkein, vaan ei sittenkään

Eihän mikään ohjelma täysin viaton tai puutteeton ole. Myös Protext on saanut näitä osakseen. Varsinaisista ohjelmointibugeista tosin ei näin hiotun ja pitkäikäisen tuotteen kohdalla voi juurikaan puhua, ja ohjelmaa voin hyvällä syyllä kehua vakaaksi: kertaakaan se ei ole kaatunut, vaikka olen käyttänyt sitä satoja tunteja.

Mutta kyllä Protextistä puutteita löytää tikullakin kaivelematta: monet varmasti valittelevat UnDo-toiminnon puutetta; jonkinlainen poistettujen tekstinosien (muun kuin viimeisimmän) varasto olisi ollut paikallaan. Vaikka thesauruksen hallinta sellaisenaankin on hyvä, sitä voisi vielä hioa; lisäksi, jostakin merkillisen ajattelemattomuuden takia vaihdettaessa sanakirjaa thesaurus ei vaihdu vaan se täytyy vaihtaa lataamalla uusi konfiguraatio. Tämä on sinänsä pikku juttu, varsinkin kun sen voi korjata makrolla. Kummallinen käpy kuitenkin...

Protextiin rakennettu Help-toiminto on tällaisenaan aika kehno. Käskyt ja komennot kyllä löytyvät, mutta kaikki on kovasti rautalanka-mallia ja soveltuu vain äärimmäiseen hätään. Muuten kannattaa siirtyä manuaalien puoleen, jotka ovat sangen moitteettomia. Help-toimintojen yletön parantaminenhan on sitä paitsi suurimmaksi eduksi laittomille kopioijille. Itse melkein toivon, että Arnor poistaa sen kokonaan.

Vielä yksi melkoisen tärkeä näkökohta: Arnor tekee Protextiä neljälle eri koneelle. Näin ollen heidän täytyy päättää, missä määrin käyttää konekohtaisia ominaisuuksia ja kuitenkin pitää kaikki eri versiot mahdollisimman yhtenevinä ja samankaltaisina. Tämä on johtanut kompromisseihin yhdessä jos toisessakin suhteessa.

Lopuksi

Ulkoisesti Protext näinä Windowsin, Macintoshin ja Amigan aikoina todellakin näyttää antiikkiselta. Sen valikot tuntuvat kummasti järjestetyiltä ja ensikäyttäjä saattaa pitää sitä pahana unena yrittäessään etsiä haluamaansa toimintoa.

Protext on todellakin vaikeaselkoinen eikä siihen suinkaan pääse kiinni muutamassa minuutissa. Sen oppiminen vie tunteja, ja sen suurin mahti saattaisi ollakin sen verrattoman monipuolisessa konfiguroitavuudessa.


Valmistaja Arnor Ltd.
611 Lincoln Road,
Peterborough, PE1 3HA,
Englanti
puh. 0733 68909
fax. 0733 67299
Saatavissa PC, 640 kt RAM; Amiga, OS2.0, 1 Mt RAM;
Atari ST; Acorn Archimedes
TestattuAmiga


Komento ">PA 2,5cm" suorittaa sivunvaihdon, jos sivun alareunaan on jäljellä 2,5 cm tai vähemmän. Seuraavalla rivillä näkyy sivunvaihdon merkki. Valkoisella pohjalla olevat merkit ovat tulostinkoodeja, jotka Protext erottelee tekstistä niin etteivät ne vaikuta esim. rivin pituuteen; tässä "Enlarged". ">IG ..." lisää sivulle kuvan. Kuvat otettu Amiga-versiosta. (Huom. Kuvat on tehty vain esimerkeiksi Protextin ominaisuuksista, niillä ei ole mitään tekemistä itse artikkelin sivuntaiton kanssa.)


Ylhäällä näkyy marginaali-komentorivi, jossa olevat huutomerkit ovat sarkaimia. Ruudun alaosassa on Protextin oma komentotulkki.


Type Checking: sanan oikeinkirjoitus tarkistetaan heti sen kirjoittamisen jälkeen. Box Mode: ei merkitse tekstiä (kopiointia tai poistoa varten) tavanmukaisesti vaan neliössä; taas ominaisuus, jonka toivoisi näkevänsä useammin. Auto Indent eli automaattinen sisennys (esim. ohjelmakoodissa) toimii vain kun ohjelma on riisutussa editori-tilassa.