Valtavan Linux-hypen painostamana minäkin päätin asentaa sellaisen kotoiseen Amigaani. Monien mielestä Debian on ensikertalaiselle helpoin ja mukavin vaihtoehto, joten päädyin siihen. En tiedä, onko Debian aidosti helpoin, mutta ei sen asentaminen missään nimessä vaikeaa ollut.
Suuntasin selaimeni osoitteeseen www.linux-m68k.org ja ryhdyin selailemaan asennusohjeita. Näiden opastamana otin paketit Amigainstall.lha ja base_21.tgz. Pura Amigainstall.lha jonnekin talteen.
Linuxia varten tarvitset vähintään kaksi kiintolevypartitiota, toinen itse Linuxille, toista tarvitaan swappia varten. Jotta asennus sujuisi helpommin, tulee ennen varsinaista Linuxin asennusta käydä HDToolBoxin puolella. Tee haluamasi kokoinen partitio Linuxille (itse annoin sille noin 2 gigatavua) ja napauta HDToolBoxin "Advanced Options" -painiketta. Tämän takaa löytyy "Change Filesystem".
Aseta tiedostojärjestelmäksi "Custom Filesystem" (joissakin HDToolBoxin versioissa kulkee nimellä "Reserved Filesystem") ja muuta Identifierin arvoksi 0x4c4e5800. Tämä on heksadesimaalinen vastine kirjainyhdistelmälle "LNX". Kytke liput "Automount this partition" ja "Custom bootcode" pois päältä. Varmista vielä, että "Reserved blocks" -kohdassa lukee startin kohdalla 0 ja endin kohdalla 1. Mikäli näin oli, paina OK.
Tee nyt haluamasi kokoinen swappipartitio. Itse annoin sen kooksi sata megatavua (tuplasti oman koneeni muistimäärä). Huomaathan, että maksimikoko swappipartitiolle on 127 megatavua. Näin ainakin PC:n Redhatissa, en ole kokeillut Amigalla isompaa, mutta en suosittelelisi ketään kokeilemaan. Kun olet luonut swappipartition, tee Change Filesystem -valikon takana kuten varsinaiselle Linux-partitiollekin, mutta laita Identifier-arvoksi 0x53575000. Tämä vastaa heksadesimaaleina kirjainyhdistelmää SWP.
Paina taas OK ja poistu HDToolBoxista. HDToolBox varoittaa sinua levyllä olevia tietoja kohtaavasta kadosta - paina OK ja Amigasi uudelleenkäynnistyksen jälkeen mene sinne hakemistoon, minne olet purkanut Amigainstall.lha-paketin. Klikkaa täällä asennusikonia ja hetken kuluttua Linuxin asennusohjelma valtaakin koneesi. Tämä vaihe asennuksesta on todella helppo, en usko että kenelläkään kokeneemmalla amigistilla tulee ongelmia asennuksen suhteen.
Ainoastaan Linuxin tyyli ilmoittaa kiintolevyistä saattaa hämätä aluksi kokematonta käyttäjää. IDE-levyt näkyvät muodossa hdxy, jossa x on kirjain väliltä a-z ja y joku numero. x tarkoittaa SCSI-unitia; jos HDToolBox sanoo, että levy on unitissa 0, levy on tällöin Linuxin mielestä hda, jos levy on HDToolBoxin mielestä unitissa 1, levy on Linuxille hdb. Numero perässä puolestaan ilmaisee levyn partitiota. Näinpä IDE-väylän unit 0:ssa olevan levyn ensimmäinen partitio on Linuxissa hda0.
Takaisin asennusohjelman pariin. Alussa ohjelma kyselee monitorisi tyyppiä ja näppäinkarttaa. Melko pian tämän jälkeen sinun tulee valita media, josta base_2x.tgz löytyy. Itselläni kyseeseen tuli "Already mounted FS" ja tämän jälkeen hakemistoksi /hdb0/debian/. Hetken (koneesi prosessorin ja kiintolevyn nopeudesta riippuen...) pakettia narskuteltuaan ruutuun pätkähtää kysely lisäasetuksista ja palikoista, jotka haluat mahdollisesti Linuxin kerneliin asentaa. Itse en tarvinnut juuri muuta kuin ajurin PCMCIA-verkkokortilleni (net/apne), jonka jälkeen jatkoin asennusta.
Seuraavaksi installeri haluaa tietää, onko koneesi kiinni verkossa ja jos on, millä tavalla. Itse naputtelin oman alueverkkomme nimipalvelin- ja muut asetukset paikoilleen ja jatkoin jälleen asennusta. Pian tämän jälkeen Linux haluaa bootata itsensä. Kunhan se käynnistyy taas uudelleen, tulee aika valita, mitä kaikkea haluaa asentaa ja mistä haluaa asentaa. Kahden gigan partitio riittää täysasennukselle enemmän kuin reilusti, joten en turhaan kursaillut. Asennustyypiksi valitsin verkon yli asentamisen, mitään Linux-romppua kun en omista.
Parin tunnin imuroimistuokion jälkeen paketit olivatkin saapuneet. Yllätyksekseni kaikki paketit asentuivat ja purkautuivat itse, mitä nyt välillä piti tehdä valintoja eri ohjelmien asetusten kohdalla; postiohjelmat kyselivät palvelimia ja sen sellaista. Tämän jälkeen jälleen rebootti. Seuraavan käynnistymisen jälkeen oli aika valita root-salasana ja luoda muita käyttäjätunnuksia. Käyttäjätunnusten ideologia ja muokkaaminen on jokaisella MultiUserFileSystemiä käyttäneellä verissä.
Siinä se on, Linux on nyt asennettu loppuun! Seuraavaksi edessä onkin melkoinen ohjelmien konfigurointirumba. Itse olin malttamaton ja kokeilin ennen tekstipohjaisten ohjelmien virittämistä, miten hyvin X toimii Amigan Linuxissa. X, X11, virheellisesti joskus nimellä "X-Windows" on Linuxien graafisempi puoli.
Kävi kuten odotinkin. Ainakin AGA-koneessa X on tolkuttoman hidas, jos sille tarjoaa käyttöön enemmän kuin 16 väriä ja resoluutioksi enemmän kuin 640x480. Itselläni hyrrää A1260/50MHz, jossa 50 megatavua muistia ynnä muuta; X on kuitenkin vakavassa käytössä melko käyttökelvoton, kunnon näytönohjain on välttämättömyys.
Sen sijaan tekstipohjainen Linux vipeltää kerrassaan vikkelästi. Jopa MP3:sten soittaminen onnistui, kun hain netistä mpg123-nimisen soittelijan. Prosessoritehoa mpg123 vei hieman enemmän kuin Amigan oma MPEGA, mutta irccaaminen, FTP ynnä muut onnistuvat ihan hyvin samalla.
Voisin kuvitella Linuxin ihan varteenotettavana vaihtoehtona, jos sinulla on useampia Amigoita ja käytössäsi on kiinteä Internet-yhteys - saat Linuxista lähestulkoon pomminvarman palvelimen. www.linux-m68k.org sanoo Amigan Linuxin olevan käytännössä vähintään yhtä vakaa kuin alkuperäinen PC:nkin Linux. Tähän minun on helppo uskoa, sillä testisessioiden aikana se ei ole kaatunut kertaakaan.