Jotenkin näin siinä kävi:
On keskiviikko 7.4., ja aikaa Proxyihin on enää kaksi vuorokautta. Irkkailen tavalliseen huolettomaan tapaani #amigafin-kanavalla, kun Timpsa sattuu kysymään, voisinko lähteä seuraavana päivänä käymään hänen kanssaan pakettiautollani pikaisesti Kokkolassa. Pitäisi kuulemma hakea äänentoistolaitteita Proxyja varten. Suostuin, sillä en todellakaan osannut aavistaa, mikä minua odotti.
Seuraavana päivänä ajelin täältä Sievistä naapurikaupunkiin Kannukseen. Timpsa selitteli puhelimessa melkoisen yksityiskohtaisia ajo-ohjeita etsiessäni tietä Oravan talolle: "Joo, nyt on semmonen tiukka mutka oikeaan. Ja nyt sä oot alamäessä, eikö niin? Nyt käänny vasemmalle." Perille päästyäni vastaani ovelle kömpivät Timpsa sekä sangen unisen näköinen Duet.
Duetin kiskottua aamukahvit naamariinsa pääsimme roudaamaan kasan sekalaista tavaraa partypaikalle Kannuksen vapaa-aikakeskukseen. Tietokoneita, verkkokortteja, hubeja, switchi ynnä muuta. Kamat piilotimme erääseen sivuhuoneeseen. Sitten paikalliseen sähköliikkeeseen, josta toimme mukanamme muutamia työmaakeskuksia ja ison kasan sekalaisia sähkökaapeleita. Pitäähän partykansalle sähköäkin saada. Kello neljän maissa iltapäivällä lähdimme viimein ajelemaan Timpsan ja Duetin kanssa kohti Kokkolaa.
Liike, josta Timpsa äänentoistoa aikoi vuokrata, oli nimeltään Kokkolan Laitevälitys ja sijaitsi Ventuksentiellä. Sen enempää ei kukaan meistä sitten liikkeestä tiennytkään. Kokkolaan päästyämme harhailimme päättömästi ja yritimme etsiä kyseistä liikettä. Lopulta Timpsa kävi kyselemässä lisätietoja jostakin paikallisesta liikkeestä. Selvisi, että etsimämme pulju ei edes sijainnut Kokkolan keskustassa, vaan hieman syrjemmässä. Liike kuitenkin löytyi lopulta, ja perille saavuimme jopa viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa.
Liikkeessä Timpsa vielä mietiskeli hieman eri vaihtoehtoja vuokrattavalle paketille. Sattuipa myös möläyttämään laitteiden rikkoutumismahdollisuudesta, jonka johdosta liikkeen omistaja alkoi näyttää melko hapanta naamaa. Mutta kummasti ilme hänelläkin kirkastui Timpsan mainitessa sanan "vakuutus". Empivä kanta muuttui suoranaiseksi tyrkytykseksi, ilmeisesti hyvien vakuutusrahojen toivossa. Kotvan kuluttua saimmekin alkaa kanniskella 18" subbareita ynnä muuta kivaa kellarikerroksesta pakettiauton kyytiin. Raskasta hifiä, täytyy myöntää. Noin 51000 markan rojut ja 5 kilowattia kyydissämme lähdimme navigoimaan takaisin Kannusta kohti.
Kannukseen päästyämme Timpsa tarjosi koko kolmikolle Proxy Organizingin laskuun juhla-aterian paikallisella grillillä (3 x tuplahampurilainen + 1,5l kokista). Sitten ajelimme taas itse partypaikalle ja aloimme raahata äänentoistoa sisätiloihin. Paikallisen puhelinyhtiön heputkin olivat käyneet säätämässä nettiyhteydet kuntoon. Letku oli kyllä pelottavan hidas, vain 256 kilobittiä per sekunti. Timpsa osasi kertoa senkin, että Kannuksesta Kokkolaan menee 155-megainen letku, mutta Kokkolassa ei yksinkertaisesti ollut tarjota meille eteenpäin kaistaa kuin 256 kiloa. Proxyille piti alkujaan tulla jopa 2 Mbit/s -letku, mutta Kokkolan päässä ei moista saatu ajoissa valmiiksi rakennettua. Ilmeisesti kyseinen letku valmistuu vasta pari viikkoa Proxyjen jälkeen.
Joka tapauksessa kiertelimme Duetin kanssa pitkin vapaa-aikakeskusta miettien käytännön järjestelyitä, kuten ovien lukitsemista, kaapelien vetelemistä ynnä muuta. Iltasella sitten saapui Ylivieskasta myös DJ-remmi paikalle lopun äänentoiston kera. Uurastus keveni osaltamme hieman, sillä nyt meitä oli kolmen ihmisen sijaan jo viisi heppua paikkoja järjestelemässä. Hiljalleen alkoi käydä selväksi, etten pääsisi kotiin nukkumaan ainakaan seuraavaan neljään vuorokauteen. Alla oli unta edellisestä yöstä vain noin kolme tuntia, ja väsymys alkoi painaa. Mutta kun nukkumiseenkaan ei ollut aikaa, niin minkäs teet?
Yhdentoista maissa illalla totesimme Duetin kanssa ansainneemme lonkerot. Turha sitä on itseään työllä tappaa ennen partyja. Mutta pitihän se arvata, että kohta alkaa kännykkä piristä ja Timpsa kysellä olinpaikastamme. Siinä yritin sitten selittää, että "me ostetaan vaan tupakkaa, tullaan ihan kohta"... Päästyämme viimein takaisin partypaikalle olivat Timpsa & kumppanit saaneet jo organiserilavankin pystytettyä. Saimme Duetin kanssa murhaavia katseita osaksemme, ja Timpsa kertoi syynkin: Lava oli kuulemma ollut helvetin raskas pystyttää. Kannoimme muutaman pöydän ja Duetin tietokoneet (Penttijumi + Amiga) ständille ja kasasimme ne sinne. Liikuntasalin erästä laitaa komisti myös kolmen metrin korkeudessa koko seinän pituudelta kulkeva parveke, jonne päätimme viedä switchin ja myöhemmin myös omat tietokoneemme.
Puolen yön maissa Timpsa julisti menevänsä kotiinsa nukkumaan. Suolaa minun unisille haavoilleni. Lähdimme kuitenkin Duetin kanssa viemään Timpsan kotiinsa. Kotoaan Timpsa kaivoi samalla pari IP-osoitetta, joilla kuulemma voimme testailla verkon toimivuutta. Toivotettuamme Timpsalle hyvät yöt oli jälleen aika suunnistaa kohti partypaikkaa. Kävellessämme Timpsan pihan poikki autoa kohti Duet kuitenkin muisti erään tärkeän seikan. "Nälkä!" Enempää sanoja ei sitten tarvittukaan. U-käännös ja Timpsan ikkunaa koputtelemaan. "Timpsaaaa, anna meille ruokaaaa!" Pahaa-aavistamaton Timpsa päästi meidät vielä sisään... Jääkaappi oli rosvottu alta aikayksikön, eikä edes hedelmätarjotin säästynyt nälkäiseltä organiserikaksikolta. Sitten olikin vuorossa pikainen perääntyminen takaisin vapaa-aikakeskukseen.
Syötyämme oli vuorossa verkkokaapeleiden vetelyä, aluksi kellarin reitittimeltä switchiin ja switchistä salin poikki lavalle. Kun kaapelointi oli kunnossa, kävimme softapuolen kimppuun. Vajaavaisilla tiedoillamme sähelsimme sitten verkkoa toimintakuntoon, aluksi Duetin Linuxiin. Alussa homma tuntui melkoisen toivottomalta, mutta helpottui yllättävästi huomatessamme, että Duetin kernelistä puuttui osa verkkotuesta. Kernelin käännön aikana otin Duetin PCMCIA-verkkokortilla varustetun A1200:n käsittelyyni, ja AmiTCP/IP 4.3:n avulla Amyn verkottaminen tuntui sujuvan ainakin jossain määrin helpommin kuin Linuxin. Ainakin aikaa kului vain murto-osa. Joka tapauksessa jonkin ajan kuluttua saimme jo pingailtua toisiamme, ja kun broadcast-osoitteen pingailu kertoi myös mystisestä kolmannesta koneesta, päättelimme sen toimivan gateway-koneena. Nyt pääsimme viimein myös ulkomaailmaan. Joten ei kun irkkaamaan ja warettamaan. Ja nukkumaan, sillä kello näytti aamukuutta.
Muutaman tunnin kuluttua oli vuorossa jälleen helvetillinen herätys Timpsan potkiessa väsynyttä organiser-kaksikkoa hereille jo aamuyhdeksän jälkeen. Vuorossa lisää säätelyä ja roudailua. Olin niin pahasti univeloissani, etten enää jaksa muistaa, mitä kaikkea oikein teimme kyseisenä perjantaiaamuna. Hämärien muistikuvien perusteella taisimme käydä hakemassa Kannuksen lukiolta videoprojektorin. Mieleen syöpyi myös organiserijääkaapin kantaminen. Timpsa oli nimittäin jostain varastoistaan kaivanut ilmeisesti vanhan, mutta toimivan (ja ISON) jääkaapin, joka päätettiin raahata partypaikalle. Vielä jääkaappia kantaessani kirosin isoon äänen, jotta mitä helvettiä me tällä jääkaapilla oikein tehdään. Myöhemmin sekin selvisi, ja olin iloinen siitä, että jääkaappi tuli raahattua partypaikalle. Kaapissa tosin säilytettiin hieman erilaista tavaraa kuin Timpsa ehkä alkujaan oli suunnitellut. Puolen päivän maissa päätin ottaa aikalisän ja köröttelin silmät puoliummessa kotiin. Yllättäen untakaan ei tarvinnut montaa minuuttia odotella. Hädin tuskin jaksoin kännykkäni ajastimesta tilata herätyksen puoli kolmeksi iltapäivällä.
Kännykän alkaessa piipittää puoli kolmen maissa totesin olevani edelleen kuolemanväsynyt. Mieleeni alkoi hiipiä synkeitä ajatuksia tietokoneiden tai ainakin Amigani kotiin jättämisestä. Kokemuksen syvä rintaääni tiesi kertoa koneiden pakkaamiseen tuhlaantuvan helposti puoli tuntia, eikä minulla ollut paljonkaan ylimääräistä aikaa saati energiaa. Kolmen jälkeen kuitenkin voitin itseni ja aloin pakata koneita. Kuusnelosen pakkaaminen ei ollut niinkään hirvittävä teko, kunhan sulloi kaiken tarvittavan matkalaukkuun, mutta Amigassa oli kiinni tuhat ja yksi kaapelia, ja työpöydän alla majaileva johtoviidakko aiheutti sekin oman lisänsä urakkaan.
Loppujen lopuksi kaikki tarvittava tietotekniikka oli saatu kanniskeltua autoon, ja oli aika suunnistaa kohti Nivalaa, sillä kyydissäni partyille matkasi myös Timor, muuan hyvä ystäväni. Päästyäni perille muutamaa minuuttia yli neljän oli vuorossa pakkaussessio, joka meinasi aiheuttaa masennusta. Koneet oli tungettu auton peräluukkuun alle viidessä minuutissa. Perhanan PC-luuserit, pääsevät aivan liian helpolla. Sitten nokka Sievin läpi kohti Kannusta.
Kannukseen pääsimme sopivasti kuudeksi. Duet oli kuulemma ehtinyt jo kaipaillakin meikäläistä. Ei liene vaikea arvata, että hommiinhan siinä jouduttiin saman tien. Saliin oli poissaoloni aikana saatu kuljetettua lukiolta pöydät. Duet oli lätkinyt saatavilla olleet hubit pöytien päähän ja kiskonut niihin jo verkkokaapelitkin. Innokkaimmat partyilijat oli jo päästetty koneidensa kanssa sisään, ja lisää ihmisiä valui sisään pikku hiljaa. Yhdessäkään pöydässä tosin ei vielä ollut sähköä. Samapa tuo, sillä partyjen viralliseen alkamisaikaan oli vielä yli tunti.
Kaikilla muilla organisereilla tuntui olevan melkoinen kiire, ja kun Duet huomasi meikäläisen seisoskelevan kädet taskuissa keskellä salia, tuli pikainen komennus sähköjä vetelemään. Mikäpä siinä sitten enää auttoi. Timorin avustuksella vetelin sähköjä pöytiin, ja sain jokaiseen pöytään sähköt ennen deadlineä. Hassu juttu, miten kädet alkoivat haista rakennustyömaalta. Mutta mitäpä sillä on väliä. Kun partyt virallisesti alkoivat, päätimme Timorin kanssa pitää pienen hengähdystauon.
Perjantai-ilta kului partykansan avittelussa ja sekalaisen organisoinnin merkeissä. Ohimennen kuulimme pihalla tupakoidessamme jonkun HiRMU-ihmisen varastaneen salista erään pahaa-aavistamattoman PC-luusban multimediakaiuttimet. HiRMUt näkyivät pystyttäneen leirinsä kauas toiselle puolelle parkkipaikkaa, missä mokomat lauloivat ja turisivat nuotiolla.
Ennen puolta yötä oli aika kaivaa wanha kunnon kuusnelonen peräluukusta ja painua musaskabaa pitämään. Ständillä oli jo valmiina Duetin videomonitori, joten homman piti olla helppo. Pian selvisi, että tarvitsin jatkojohdon RCA-kaapelilleni, mutta niitähän lavalla hihhuloivilla DJ-sedillä varmasti olisi yllin kyllin. Kaapelin löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Kaapeli kuitenkin löytyi, ja nepakin saatiin viriteltyä audiolaitteistoon.
C64-musacompoon oli tullut määräaikaan mennessä vain kaksi toisistaan melkoisesti poikkeavaa tuotosta. Ensimmäisenä oli vuorossa Flex/Artline Designs sangen oldschool-tyylisellä piisillään. Piisin aikana pyörivä scrolleri osasikin kertoa käytetyn rutiinin olevan niinkin vanha kuin vuodelta 1990. Ja toisena oli vuorossa Deetsay/Panic sangen ...mielenkiintoisella ... kokeilevalla kappaleellaan.
Piisien soittelun jälkeen pikaisesti nepa takaisin matkalaukkuun. Samalla päätimme Duetin ja Timorin kanssa viimeinkin kantavamme omat koneemme ylös parvelle. Kun koneet oli saatu paikalleen ja todettu toimiviksi, oli kello vaivihkaa hiipinyt lähes kolmeen yöllä. Partyt olivat jo kovastikin käynnissä, ja omalta osaltani tärkeimmät velvollisuudet olivat jo takanapäin C64-compojen myötä.
Painuimme siis kolmen miehen voimin pakuun, minä, Timor ja Duet. Ja kuinka ollakaan, alta aikayksikön myös Mehtacone (Tak, Phobic ja Matti) ilmaantui paikalle nähdessään dA PoSSun ja hipsivät sikaosastolle hekin. Hetken kuluttua istuimme kaikki sikaosastolla turisemassa niitä näitä. Ja hauskaa riitti! Luulisin, että menin itse nukkumaan noin aamuseitsemän maissa. Nukkumapaikkamme oli yläkerrassa sijaitseva melko hiljainen huone, jossa oli ikkunat partysaliin ja jossa sijaitsivat salin valo- ja ilmastointikytkimet. Ja uni maittoi.
Heräsin seuraavana päivänä yhden maissa kännykän pirinään. Kannuksessa asuva setäni soitteli ja kutsui minut ja partyihin osallistuneen serkkuni syömään. Mutisin luuriin tulevamme pian, ja kömmin pystyyn. Oloni ei ainakaan vielä tuntunut hirvittävän vakaalta. Mutta toisaalta mahani muistutti edellisestä kunnon ruokailusta kuluneen yli kaksi vuorokautta, joten nälkä veti pisimmän korren. Paku alle ja viiden kilometrin huviajelun jälkeen oli vuorossa ruokailu. Syötyämme päätimme serkkupojan kanssa, että eiköhän vielä mennä pikkuisen ruokalevolle.
Yllättäen nekin nokoset kestivät lopulta useita tunteja ja päättyivät kännykän infernaaliseen pirinään. Timpsahan se siellä, kukapas muukaan. Ja takaisin partypaikalle. Poissaoloni aikana oli kuulemma järjestetty pikainen CD-levynheittokilpailu. Voittaja sai valita palkinnokseen joko pullon olutta tai pullon limsaa. Voittaja oli kuulemma kuitenkin niin hirveässä kunnossa, että valitsi suosiolla pullon limsaa. Partyt jatkuivat, tosin valitettavasti ilman nettiyhteyksiä. Ilmeisesti partysalin warettajat pistivät reitittimen niin tukkoon, että se ajoi itsensä ja portit alas ja resetoi itsensä. Mikä parasta, kukaan partypaikalla olevista ei omannut tietotaitoa kyseisen reitittimen konfigurointiin, joten se siitä netistä. Ketäpä se olisi edes kiinnostanut.
Iltapäivälle oli päätetty järjestää myös musiikkikilpailujen uusintasoitot. Taas jouduin neban kanssa räveltämään ja soittamaan piisit uudemman kerran. Onneksi sen jälkeen ei enää hirvittävän paljoa pakollista tekemistä ilmaantunut, ja keskityimme Timorin kanssa irkkailemaan. dRYsOFT oli pystyttänyt lähiverkkoon oman surullisenkuuluisan irkkiserverinsä. Kyseinen servo jäi jo Juhla IVb:llä mieleeni eräänä maailmankaikkeuden hitaimmista servereistä. Mutta valinnanvaraa ei pahemmin ollut. Lauantai-iltana kuultiin myös kuulutus kadonneista multimediakaiuttimista...
Eräässä vaiheessa iltaa, kun olimme Duetin ja Timpsan kanssa tupakalla, Mehtaconeen Matti tulee pihalle ilmoittamaan muutaman HiRMUn tyypin kiskovan röökiä valohuoneessa eli siinä huoneessa, jossa sijaitsivat valokatkaisijat ja jossa nukuimme edellisen yön. Juostuamme paikalle ilmoittivat paikalle hetkeä aiemmin saapuneet järjestysmiehet yllättäneensä HiRMUn pojat tupakoimasta kyseisestä huoneesta, komentaneensa jengin ulos ja lukinneensa huoneen oven.
Voi %$&$&$%! Nimittäin vapaa-aikakeskuksen pomo, Erkki nimeltään, ei ollut suostunut antamaan kenellekään organiseriporukasta paikan yleisavainta. Nyt emme siis päässeet enää säätelemään salin valaistusta emmekä ilmastointia. Ja mikä parasta, makuualustamme olivat kyseisessä huoneessa lukkojen takana! Minkäs teet? Organiseriporukka maleksi pitkin ja poikin partypaikkaa. Lauantai-iltana myös joku partyvieraista huomasi vapaa-aikakeskuksen pihassa pönöttävän lipputangon ja kävi kiskaisemassa Neuvostoliiton lipun salkoon.
Wild- ja graffacompot pidettiin puolen yön maissa. Mehtacone oli varautunut koitokseen minkä lie kyhäelmän lisäksi piirtämällä Proxy-logon C64:lla ja Koalapainterilla. Graffacompon ollessa jo käynnissä saatiin kyseinen piirros siirrettyä lerpulta Duetin PC:lle, ja emulaattorin avulla siitä saatiin otettua kuvaruutukaappaus compon jo vedellessä viimeisiään. Mutta tuotos ehti kuin ehtikin ajoissa kisaan (kyse oli parista minuutista), ja kilpailija numero 11 kymmenestä saatiin näytettyä partykansalle. Yön pikkutunneilla oli lopulta vuorossa demo- ja introskabat. Mikäli oikein muistan, democompo alkoi joskus aamukuuden maissa, vaivaiset kolme ja puoli tuntia myöhässä.
Compojen jälkeen kiertelimme paikkoja Duetin kanssa, ja koitin itse miettiä, missä saisi myös hieman nukuttua. Aamu oli valjennut jo ajat sitten, ja päivänvalo toi myös hieman lisävalaistusta kadonneiden multimediakaiuttimien kohtaloon. Norkoilimme Duetin kanssa aulan infotiskillä, kun eräs partyilija käveli ovesta sisään multimediapönttöjen kanssa. "Täällä kuulutettiin niistä kadonneista multimediakaiuttimista..." Emme tienneet, pitäisikö itkeä vai nauraa. Tai no ilmeisesti Duet tiesi, kun ei miehellä pokka pitänyt enää alkuunkaan. Kysymyksen "Mistä löysit?" vastaus kuului: "Jalkapallokentältä." Ja sen huomasi. HiRMUn jalkapallomaajoukkue oli onnistunut tekemään jalkapalloilustakin välineurheilua...
Itselleni uni maittoi huomattavasti enemmän kuin muille. Muut raukat nousivat siivoamaan ja järjestämään partypaikkaa ennen puolta päivää, itse julistin tarvitsevani unta, etten nukahtaisi rattiin. Kömmin pystyyn iltapäivällä muistaakseni kolmen jälkeen. Partypaikka oli saatu kiitettävästi siivottua, kiitos siitä mm. vapaa-aikakeskuksen omalle siivoushenkilökunnalle, joka oli tullut avuksemme siivoilemaan. En pitkästytä teitä enempää turisemalla joutavia siivoilustamme. Mainittakoon kuitenkin, että salkoon vedetty punalippu oli ikävän heikkotekoinen, toinen kiinnike nimittäin repesi ja sen seurauksena toinen puolisko narusta tipahti alas. Sunnuntaiaamuna saimme siis todeta punalipun olevan tangossa vielä jonkin aikaa, ellei sitten joku sankari kiipeä lipputankoon ja käy hakemassa lippua alas. Jossain välissä sovimme myös, että Duet tulee kotiini yhdeksi yöksi, joten Duet, Timor ja kasa tietokoneita sikaosastolla karistimme Kannuksen tomut jaloistamme noin vuorokaudeksi.
Seuraavana päivänä oli jäljellä enää audiolaitteiden roudailua Kokkolaan ja Ylivieskaan. Siinä samalla vaihdoimme Duetin ja Timpsan kanssa mietteitä partyista. Tänä vuonna Proxyt olivat luonteeltaan lähes päinvastaiset viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin Proxyilla vain asiakkaana. Silloin nimittäin mukanani oli h0l0gRaM, jonka kanssa olimme varustautuneet tilaisuuteen sopivalla viinalastilla, tänä vuonna se ei käynyt päinsä jouduttuani organisointihommiin.
Viime vuonna netti toimi (h0l0n kanssa sniffailimme verkosta ison kasan sekalaisia salasanoja ja nuketimme raukkojen Winshit-koneita sen verran ahkerasti, että Timpsa uhkasi takavarikoida verkkokaapelimme), tänä vuonna ei. Viime vuonna partyilla oli helvetisti sekalaisia järjestyshäiriöitä, tänä vuonna ei. Ainakaan paljon. Esim. HiRMUn annoimme koko viikonlopun riehua vaikka pääoven edessä, mikäli siitä ei synny häiriöitä. Muutenkin periaatteena oli, ettei mitään erityisesti kielletä, ja kielletään vasta sitten, jos siitä syntyy haittaa taikka häiriöitä.
Party todisti ainakin sen, että skenemiehillä on aivot, joita he osaavat myös käyttää. Häiriötä tuotti oikeastaan vain HiRMU livahtaessaan sisätiloihin kiellettyyn paikkaan tupakalle ja varastaessaan viattoman Quake-peelon multimediakaiuttimet. Jotkut jopa valittivat meininkiä liian lepsuksi! Hommasta menee kuulemma jännitys, mikäli ei ole mitään luvatonta mitä tehdä. Ilmeisesti lipputangon kunnostamisen lisäksi muita odottamattomia kustannuksia ei tullut, paikat pysyivät suurin piirtein ehjinä. Mainittakoon vielä, että partypaikalle ja sen välittömään läheisyyteen liimailtiin noin miljoona kappaletta HiRMU-tarroja.
Vannoin sitä monta vuotta ennen Proxy'99 -partyja, ja nyt niiden jälkeen vannoessani todella tarkoitan sitä: En koskaan, siis KOSKAAN aio osallistua demopartyjen järjestämiseen. Järjestäminen vie aikaa ja vaivaa, ja joutuu katsomaan vierestä, kun muut ihmiset pitävät hauskaa. Muutenkin pahoin pelkään, etten enää koskaan uskalla haukkua yksiäkään partyja paskaksi, sillä silmäni ovat avautuneet sille helvetille, mitä partyjen järjestäminen todellisuudessa on. Eikä hommasta saa edes mitään hyötyä. Kissa kiitoksella elää. Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä...
Tässäpä kaikki tällä kertaa. Terveiset kaikille partyilla tapaamilleni ihmisille, kuten myös kaikille jutussa esiintyville. Erityisesti Mehtaconeen jengille.
Kirjoittajan tavoittaa sähköpostitse osoitteesta pyksy@atlas.lukio.nivala.fi. Proxyjen virallinen webbisivu löytyy osoitteesta http://www.proxy.kannus.fi/.