Anu Seilonen

Saku elää.

Amiga-maailmassa on käynyt viime kuukausina melkoinen myllerrys. Aikanaan vuosikausien hiljaiseloon ja muutamaan silloin tällöin ilman suurempaa mekkalaa hoidettuun omistajanvaihdokseen tottuneille amigisteille se on ollut hämmentävää aikaa.

Yhtäällä Amiga on kertonut avoimesti tulevaisuuden visioista ja uudesta teknologiasta, toisaalla taas olemme saaneet lukea vastuuhenkilöiden eroamisista ja MCC:n hyllyttämisestä. Kun tähän vielä lisätään muiden yritysten julkaisemat, toinen toistaan kunnianhimoisemmat suunnitelmat rakentaa uuden sukupolven tietokoneita ja Amiga-lisälaitteita, ei ole mikään ihme, että pienellä amigistilla menee hämmästyksen sormi ihmetyksen suuhun. Mihin uskoa, ketä kuunnella?

MCC:n hyllytyspäätöksen jälkeen minulle alkoi tulla sähköpostitse ja IRC:ssä huolestuneita kyselyitä, lopettaako Saku nyt ilmestymisensä kun uutta Amigaa ei tulekaan, ja kannattaako juttuja enää lähettää. Mistäs nyt tuulee, ihmettelin huuli pyöreänä. Jouduin rauhoittelemaan kyselijöitä ja vakuuttamaan, että Saku kyllä jatkaa ilmestymistään edelleen ja että jutut otetaan vastaan yhtä suurella kiitollisuudella kuin tähänkin asti. Kuten Jarmo Piippo, yksi uuden hallituksemme jäsenistä, Sakunetissä hienosti sanoi: "Saku on ketju, joka on yhtä vahva kuin sen kaikki lenkit yhteensä!"

Ei meillä ole aikomustakaan lopettaa lehden julkaisua yli kuuden vuoden jälkeen noin vain pelkästään siksi, että Amiga on muuttanut suunnitelmiaan, eikä ole yhdistyskään heittämässä kirvestä kaivoon. Yhdistyksellä on vastuunsa ja Sakulla samoin. Seuraamme, kuten tähänkin asti, kaikessa rauhassa tapahtumien kulkua. Pyrimme myös kertomaan Amiga-maailman uutisista monipuolisesti, mistä esimerkkinä Sakun jälleen hieman uudistunut uutispalsta. Kannattaa lukea myös Janne Sirénin kattava artikkeli Amigan suunnitelmista.

Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin amigistien huolestumisen ja kiihkeät reaktiot viimeisimpiin uutisiin. Meillä amigisteilla on takanamme pitkä historia tietokoneharrastajien yhtenä vähemmistönä, ja tulisieluisia meistä on pakostakin tullut asemaamme puolustaessa. Se sama liekki on ollut yhdistyksen ja Sakunkin kantavana voimana. Turha meitä on yrittääkään "kesyttää", mutta pidetään silti edelleen yhtä. Tai kuten Mary Black uusimmalla levyllään sen sanoi:

"On the water we have walked like the fearless child
What was fastened we've unlocked revealing wondrous wild
And in search of confirmation
We have jumped into the fire
And scrambled with our burning feet
Through uncontrolled desire

There's a well upon the hill from our ancient past
Where an age is standing still holding strong and fast
And there's those that try to tame it
And to carve it into stone
Ah but words cannot extinguish it
However hard they're thrown..."

Anu Seilonen