[ Pelit ] [ Sivukartta ]

Tales From Heaven
Jarmo Piippo

Tasohyppelyt siirtyvät vihdoin kolmiulotteiseen aikaan Amigallakin, kun pitkän odottelun jälkeen Tales From Heaven on lopultakin valmis ja hyllytavarana kaupasta saatavilla. Mutta millainen yllätys paketista sitten paljastuu? Hypitkö riemusta kattoon, vai viekö kissa kielesi? Laukaise jännitys, lue eteenpäin.

Siniset romput tulevat
Tehdasvalmisteisen CD:n sijaan yhä useamman Amiga-pelin jakelumediana toimii CD-tallentimella kirjoitettu CD-R-levy, jolle on tehty tarraetiketti väritulostimella. Samaa konstia hyödyntää myös Tales From Heaven, mutta se vie omatekoisuuden vielä astetta pidemmälle, sillä mustesuihkutulostinta on käytetty myös pelin CD-levykotelon kansilehtien valmistuksessa. Etukansi on jostakin syystä päätetty jättää mustavalkoiseksi, takakansi on sentään saanut miellyttävän värityksen kasvoilleen. Tulostus on tehty kiiltävälle paperille, joten kuvanlaadussa ei ole moittimista.

Tales From Heaven käyttää CD-R:n tarjoamaa erikoista mahdollisuutta pelin suojaamiseen asiattomalta kopioinnilta: jokaiseen levyyn on koodattu mukaan asiakaskohtainen sarjanumero. Asiasta varoittaa levyn teksti "Copy protection: this CD is encrypted with the purchaser's details". Mielestäni erinomainen idea, koska tällöin pelin suojauksesta ei aiheudu ostajalle mitään ylimääräistä vaivaa sarjanumeroiden käsin syöttämisen muodossa, ja CD:stä voi halutessaan tehdä varmuuskopion helposti ja hyvällä omallatunnolla.

Asentajat, töihin!
Tales From Heaven on tarkoitettu pelattavaksi vain suoraan rompulta, joten mitään Installer-skriptiä tai edes asennusohjeita pelille ei ole. Asennus on kuitenkin mahdollista, riittää kun kaikki pelin tarvitsemat tiedostot kopioidaan kiintolevylle samaan hakemistoon. Kopiointi on helpointa tehdä vaikkapa Directory Opuksella, sillä käynnistysskriptiä lukuunottamatta tiedostoilla ei ole ikoneita. Asentaa kannattaa vain tarvitsemansa versio pelistä, eli joko CGX-päätteellä olevat RTG-näyttökorttiversion tai ilman päätettä olevat AGA-version tiedostot. Kiintolevytilaa hupenee noin 32 Mt, mutta sen verran olen ainakin itse mielelläni valmis uhraamaan, jottei peliä tarvitse käyttää rompulta. Kopioinnin jälkeen asennus onkin valmis, sillä peli ei tarvitse toimiakseen assigneja eikä mitään muitakaan temppuja, ja se on helppo käynnistää suoraan Workbenchistä pelin käynnistysskriptin ikonista.

Käytön helppouden lisäksi miellyttävä ominaisuus on myös ohjelman toimintavarmuus, sillä Tales From Heaven ei ole kertaakaan kaatunut pelin aikana. Yksi kaatumisen aiheuttava tilanne on peliin kuitenkin päässyt lipsahtamaan, nimittäin jos kiintolevyn käynnistysosio on kirjoitussuojattu lock-komennolla, peli jumittuu ensimmäisen tason latauksen aikana. Itse pidän käynnistysosion yleensä aina kirjoitussuojattuna, koska mielestäni ohjelmat eivät saa muutella käyttöjärjestelmää kysymättä siihen lupaa, joten törmäsin bugiin heti ensimmäisellä kokeilukerralla. Haittaa siitä ei tietenkään ole, pitää vain muistaa aina ennen Tales From Heavenin peluuta purkaa käynnistysosion lukitus, jos sellaista käyttää.

Taivaalle seikkailemaan
Pelin taustatarina kertoo päähenkilön olevan Zaac-niminen poika, joka lähtee pilvien yläpuolella sijaitsevaan maailmaan pelastamaan sinne erehdyksessä kaapattua kissaansa Hairoa. Kyseinen valtakunta vain on sattumoisin joutunut Misties-nimeä kantavan vihulaiskoplan hyökkäyksen kohteeksi, joten pelastustehtävään tulee runsaasti mutkia matkaan. Zaac joutuu juoksemaan ja hyppimään laatoista rakennetussa maailmassa, väistellen ja tuhoten vihollisia, keräten aseita, avaimia ja timantteja ja vältellen putoamista reunan yli tyhjyyteen.

Mistiesit osoittautuvat veikeiksi hyönteis- ja eläinmaailman edustajiksi, jotka on toteutettu polygonigrafiikalla. Joukkoihin on värvätty hitaasti lentäviä ampiaisia ja joitakin hiukan isompiakin herhiläisiä, sekä nopeasti liikkuvia skorpioneja. Näin ainakin muutaman alkutason perusteella, myöhempiä ratoja en ole vielä ehtinyt pelaamaan. Zaac itsekin on tehty polygoneista. Hankalasti toteutettavan tukan tekeminen on ovelasti vältetty nakkaamalla hänelle suuri lippis päähän. :-)

Puolustusaseena Zaac käyttää pommeja, joita hänellä pelin alussa on viisi. Pommeja löytyy varsin niukasti lisää matkan varrelta, joten hitaasti liikkuviin ja helposti väisteltäviin vihollisiin niitä ei kannata tuhlata. Siellä täällä maastossa lojuu myös keräämistään odottavia timantteja, joista osa on piilotettu koskettamalla aukeaviin aarrearkkuihin. Kymmenen timanttia kerättyään saa aina yhden lisäelämän alussa olevien kolmen henkirievun jatkoksi.

Pilvivaltakunta sisältää neljä maailmaa, joista kussakin on neljä tasoa. Kolme ensimmäistä tasoa ovat varsin helppoja, mutta neljännen alussa sana "tasohyppely" otetaan hiukan liian kirjaimellisesti, sillä kyseisen kohdan ohittaminen vaatii tarkkaan ajoitettua loikkimista eri suuntiin liikkuvilta laatoilta toisille. Pelin edetessä vastaan tulee seiniä, jotka täytyy avata hyppäämällä jossakin toisaalla sijaitsevalle painikelaatalle. Joihinkin paikkoihin Zaacin hyppy ei yllä, jolloin lähistöltä pitää käydä hakemassa avuksi laatikko, jonka päältä hyppy kantaa perille. Laatikkoa siirtäessä on syytä varoa työntämästä sitä liian lähelle laatan reunaa, tai sitä ei saa enää takaisin, ja pelin eteneminen loppuu sitten siihen...

Ohjakset haltuun
Tales From Heavenia voi pelata joko näppäimistöllä, joystickilla tai joypadilla. Näppäimistöohjaus on erittäin tarkka ja miellyttävä, ja ainakin omasta mielestäni paras vaihtoehto. Käytettäviä näppäimiä ei valitettavasti voi määritellä itse, vaan on tyydyttävä vakioasetuksiin. Pommien laukaisu tapahtuu välilyönnistä, hyppy oikeasta shiftistä ja ohjaus nuolinäppäimistä. Pommituksen olisin itse mieluummin vaihtanut oikeaan alt-näppäimeen, mutta minkäs teet.

Pelin demoversiossa ohjaus onnistuu vain joystickilla tai joypadilla, ja nuolinäppäimiä käytetään kameran kuvakulman muuttamiseen portaattomasti, samoin kuin esimerkiksi Jetpilot-lentosimulaattorissa. Pelin täydessä versiossa kamerakulma vaihtuilee nykymuodin mukaan automaattisesti ja tarjoaa enimmäkseen näkymiä takaa yläviistosta. Hyppiessä kamera siirtyy vähitellen ylöspäin, mikä joissakin tilanteissa on hyvä ja joissakin vähemmän hyvä asia. Myyntiversion kamerakulmaa ei ilmeisesti voi enää mitenkään säätää käsin, joten Zaacin kasvot jäävät täyden version pelaajalta näkemättä.

Syystä tai toisesta pelin mukana ei toimiteta lainkaan manuaalia, ei paperimuodossa eikä rompulla. Manuaali pitää hakea itse Aminetistä, jossa se on tarjolla tekstitiedostona. Manuaali on minimalismin taidonnäyte; varsinaista asiaa siinä on alle 30 riviä. Loppuosan tiedostosta täyttää pelin tarina, sama joka on luettavissa rompun kansilehdestäkin.

Tales From Heaven tallettaa pelitilanteen aina pelistä poistuttaessa, joten valitsemalla seuraavalla pelikerralla Load jatkuu peli viimeksi meneillään olleen radan alkukohdasta. Pelissä on siis vain yksi tilannetallennus, ja sekin on automaattinen ja tuhoaa samalla aina edellisen tallennuksen. Tilanne tallentuu kiintolevyn käynnistysosion Prefs/Env-Archive-hakemistoon, tiedostoon tfh, joten rajoituksen voi kiertää kopioimalla kyseisen tiedoston jonnekin muualle turvaan ennen seuraavaa pelikertaa.

Tekniikka jyllää
Odotukset toteutuksen suhteen ovat aina hiukan ristiriitaiset, kun kyse on uudesta 3D-pelistä niinkin vanhalle prosessorisarjalle kuin 680x0. Jokainen on tietoinen konetehon asettamista tiukoista rajoituksista, jotka vielä korostuvat 3D-laskentaa avustavien näyttöpiirien puuttuessa suurimmasta osasta koneita täydellisesti. Toisaalta kaikki kuitenkin odottavat ihmettä, että ohjelmoijat jollain kepulikonstilla sittenkin saisivat pelin toimimaan takkuilematta, vaikkei käytettävissä olekaan sitä uusinta gigahertsin myllyä.

Tales From Heaven pääsee ilahduttavan lähelle tuota ihmettä, sillä jo 68030 riittää jotenkuten pelattavaan nopeuteen matalalla tarkkuudella, ja nopeammat koneet jaksavat pitää maiseman liikkeessä täydelläkin tarkkuudella joka tilanteessa. Pelin kuvantarkkuus on tosin nykymittapuun mukaan vaatimaton, käytössä on vain 320x200 pisteen näyttötila, mutta suurempi resoluutio todennäköisesti tukahduttaisi ainakin AGA-version toiminnan kokonaan Chip-muistin hitauden takia.

Mainosten mukaan pelissä on 68040/68060-optimoidut rutiinit, joten täyden ilon irti saamiseksi pelin tekijät suosittelevat kyseisiä prosessoreita. Maiseman mukana pyörivän taustakuvan (taivas ja pilvet) voi kuitenkin kytkeä pois ja alentaa resoluution 2x2 -pikseleihin, jolloin nopeus on jokseenkin kelvollinen jo 68030:llakin. Matalaresoluutiotila on tosin sen verran mosaiikkisen näköinen, ettei se kyllä tee oikeutta pelille. Valinnat voi onneksi vaihtaa pelin aikanakin, joten niitä voi muuttaa tilanteen mukaan, milloin vain haluaa.

Jottei päivitysnopeuksien arviointi jäisi täysin "musta tuntuu" -asteelle, mittailin pelin demoversion tarjoaman nopeusnäytön avulla muutamia käytännön esimerkkejä. Mittaukset suoritettiin pelin AGA-versiolla, ensimmäisen tason aloituskohdassa. Molempien testikoneiden kellotaajuus oli 50 MHz. Nopeus tietysti laskee jonkin verran pelitilanteissa, joissa on paljon tavaraa ruudulla.

68030
68060
HiRes ja tausta
9
21
FPS
HiRes, ei taustaa
11
25
FPS
LoRes, ei taustaa
14
40
FPS

Tales From Heavenissa on käytössä siinä mielessä erikoinen ratkaisu, että hitaammissa koneissa pelin kulku tosiaankin hidastuu, sen sijaan että se jättäisi ruutuja välistä pois, kuten 3D-pelit yleensä tekevät. Näin ainakin demoversion perusteella, myyntiversiota en voinut 68030:lla kokeilla, koska pienemmässä testikoneessa ei ollut romppuasemaa eikä kiintolevyä. Demon sai siihen siirrettyä, sillä sen LHA-paketti mahtuu sopivasti yhdelle levykkeelle, purkuohjelman kera.

VGA-monitoria käyttävien harmiksi pelin AGA-versio pakottaa vängällä aina PAL/NTSC-näyttötilan käyttöön, eikä edes ModePro tehoa siihen. Niinpä pelaamista varten joutuu vaihtamaan näytöksi videomonitorin tai television, ellei omista scandoubleria tai multisync-monitoria. Hämmästelen kyllä aika tavalla, miksei monissa uusissakaan peleissä anneta käyttäjän valita AGA:n tarjoamista näyttötiloista haluamaansa. Läheskään kaikilla kun ei ole ollut mahdollisuutta hankkia koneeseensa näyttökorttia, mutta VGA-monitoreja löytyy jopa muutamalla kympillä käytettynä, joten värinättömien AGA-tilojen käyttö on monille näyttökortittomille itsestäänselvyys. Pelin RTG-versiota en näyttökortin puutteen takia pystynyt testaamaan lainkaan, joten en tiedä, antaako sekään mahdollisuutta näyttötilan valintaan vai pakottaako se jonkin RTG-korttien tukemista tiloista käyttöön.

Tales From Heavenin dokumenteista ei löydy mainintaa äänikorttien tai AHI:n tuesta, joten mitä ilmeisimmin äänet kuuluvat vain Paulan kautta. Vahinko ei onneksi ole suuri, sillä pelin samplet ja musiikit ovat ihan kelvollisesti toteutettuja. Joka radalle on eri taustamusiikki, kappaleet tosin ovat melko lyhyitä mutta varsin kivan kuuloisia ja mainiosti pelin tunnelmaan sopivia. Tehosteäänissä esiintyy joskus bugeja 68060:lla, äänet joko jäävät kuulumatta tai esimerkiksi timantin kilahdukset poimittaessa kuuluvatkin räjähdyksenä. 68030:lla pelattaessa äänet toimivat moitteetta.

Tales From Heaven ei moniaja, mutta siitä pääsee milloin tahansa takaisin Workbenchiin, esc-näppäimellä esiin tulevien valikoiden kautta.

Tuomaristo jyrähtää
Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen Tales From Heaveniin. Paitsi että sen tekninen toteutus ottaa kaiken irti koneesta ja esittää raudan vanhuuden huomioonottaen vaikuttavia tehosteita, se paikkaa myös yhden aukon Amigan pelilajien valikoimassa, josta oikea 3D-tasohyppely on tähän asti puuttunut. Pienet puutteensa peli saa anteeksi, onhan kyseessä todennäköisesti erittäin vaatimattomalla budjetilla tuotettu teos, ja hintakin on silti pysynyt mukavan kohtuullisena.

Pelin varsinaisen kohderyhmän eli nuoremman polven mielipidettä sai edustaa yhden hengen suuruinen testijoukko, 3D-räiskintäpelien veteraani Pasi, 12 vuotta. Yllättävää kyllä, uusimpien megalomaanisten PC-pelien seurassa runsaasti aikaa viettävä pelimies piti Tales From Heavenin grafiikkaa ja musiikkeja jopa hyvinä. Ensimmäisen tason läpipeluu ei odotetusti tuottanut mitään vaikeuksia, mutta toisella tasolla kimppuun pörräävä ampiaisparvi ja laatoilla hyppimisen vaatima tarkkuus irrottivat pelin pelattavuudesta kommentin "vähän hankala". Joka tapauksessa positiivinen lopetus positiiviselle arvostelulle. :)

Tekijä: Darkage Software
Levittäjä: Islona Entertainment Ltd.
Epic Marketing
Demoversio: AGA-versio (687 kt)
CGX-versio (624 kt)
Puuttuva manuaali (3 kt)
Edustaja: Gentle Eye Ky, ge@vip.fi, puh. (03) 363 0048
Hinta: 260 markkaa
Vaatii: Amiga AGA tai RTG, 68030/25 MHz, 8 Mt Fast, CD-ROM
Suositus: 68040 tai 68060, 16 Mt Fast
Testattu: - Amiga 1200, 68060/50 MHz, 32 Mt, CD-ROM
- Amiga 1200, 68030/50 MHz, 8 Mt (vain demoversio)
Pelityyppi: 3D-tasohyppely
Kieli: englanti
Grafiikka: 86%
Äänet: 70%
Musiikki: 84%
Pelattavuus: 90%
Yleisarvosana: 89%

[ Pelit ] [ Sivukartta ]