[ Ajankohtaiset ] [ Sivukartta ]

Jäähyväiset levyke-Sakulle

Kari Ahonniska kirjoitti 23. helmikuuta 1993 Fidonetin SF.AMIGA-viestialueella: "Olisiko mielestänne tullut aika meidän Amiga-käyttäjien perustaa käyttäjäkerho valistamaan koneen hyötykäyttöä, opastamaan käyttöä muutenkin, kenties julkaisemaan jonkinlaista lehdykkää, pitämään yllä PD-kirjastoa ja kenties järjestämään Amigan ympärille jonkinlaisia yleisötilaisuuksia." Kuten Janne Sirén jo Sakussa #25 totesi, ei tainnut mies tietää, mihin nuo sanat vielä johtaisivat. Yhdistys näki päivänvalon, Saku-tapahtumia on järjestetty menestyksellä, PD-kirjastoakin ehdittiin kokeilla.

Kaiken ytimessä on kuitenkin ollut aina Saku-lehti, joka on koonnut yhteen suomalaisia amigsteja vuodesta toiseen. "Jonkinlainen lehdykkähän" siitä syntyi, nyt jo kahdeksatta vuosikertaansa tallustava Saku. Formaatteja on tullut ja mennyt vuosien varrella, niin elektronista kuin paperista, ollutta ja olematonta. HTML-lukumoottoriksi kaavailtu Amphibia ei tainnut koskaan nähdä riviäkään koodia, paperi-Saku taas jäi yhden kerran ihmeeksi. AmigaGuide-versio päästettiin ansaittuun lepoon numeron 30 jälkeen, mutta kaikkein pisimpään on taitettu peistä levykeversion kohtalosta.

Levyke-Saku on ollut niin kauan ja olennaisesti yhdistyksen konkreettinen "sielu", että pakostakin mieltä kirpaisee sen lopettaminen (sanoisin mieluummin "eläkkeelle päästäminen"), vaikka se onkin jo pitkään ollut rajoittunut julkaisumuoto ja työläs koottava. Jutut suurenevat ja kuvat paranevat, mutta DD-levyke on valitettavasti mediana jäänyt ajan jalkoihin. Itse olen puuhannut Sakun parissa jo vuodesta 1994, ja kuten Pasi Kovanen tuonnempana mainitsee, ei minulla ollut silloin hajuakaan, mihin oikolukupesti vielä johtaisi - päätoimittajaksi ja yhdistyksen puheenjohtajaksi. Mitä oikein tapahtui?

Yksinkertaista: Saku vei mukanaan. Niin se on vienyt monen muunkin vuosien saatossa. Osa alkuperäisistä puuhastelijoista on edelleen remmissä, osa on poistunut kuvioista ja aina tulee myös uusia kirjoittajia sekä osallistujia. Kuka tietää, missä formaatissa tulevaisuudessa Sakua vielä luemme tai koemme... Seuraavassa Sakun entiset päätoimittajat tarinoivat levyke-Sakun eläköitymisen kunniaksi. Lukekaa ja muistakaa.

Kiitokset myös Heimo Laukkaselle, Antti Vähä-Sipilälle ja Jani Höglundille, jotka eivät omien kiireidensä vuoksi valitettavasti ehtineet kirjoittaa tähän lehteen, mutta vastasivat sähköpostitse ja toivottivat Sakulle hyvää jatkoa. Kiitos Mika Makkoselle, joka teki tähänkin Sakuun aiheeseen mainiosti sopivan kansikuvan. Suuri ja lämmin kiitos myös Veli-Matti Vuorensyrjälle, joka on kaikki nämä vuodet uskollisesti hoitanut levyke-Sakun postitukset kotiinkannon maksaneille jäsenille. Hiljainen mutta tunnollinen taustatyösi on ollut yhdistykselle ensiarvoisen tärkeää.

Anu Seilonen
thoriel@sci.fi

Jaskarin Tomi kasasi aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton saavuttaneen ensimmäisen Sakun numeron. Esikoisesta viisastuneena seuraavaa numeroa suunniteltiin suuremmalla ryhmällä, ja lehden alkuvaiheissa tein sille muiden diskettilehtien kaltaisen lukuohjelman. Levyke-Saku oli ensimmäisiä suurempia C:llä tekemiäni ohjelmia, ja lähdekoodi taatusti sen mukaista.

Tomin vastuulla oli jatkossa kerhon toiminnan organisointi. Esimerkiksi lehden levitykseen tarvittiin kopioijaorjien verkosto (aina ei ole ollut Internetiä, lapset). Itse keskityin lehden toimittamiseen vuoden 1994 syksyyn asti, jolloin pääsin leikkimään sotaa.

Lehti tuli varsin tunnetuksi ja ilmeisesti myös melko luetuksi. Viimeisen toimittamani numeron aikoina saimme pari sivua tilaa MikroBitissä. Pikku hiljaa mukaan tuli uusia henkilöitä. Nykyisen päätoimittaja-Anun rekrysin aikoinaan oikolukuhommiin, eikä raukka tainnut tietää miten pitkäaikainen pestistä tulisi. :) Hienoa nähdä, että harrastajavoimin voidaan vielä tehdä näin ansiokasta toimintaa - enkä olisi ikinä uskonut, että mokoma levyke-Sakun ohjelma olisi käytössä vielä vuonna 2000. Varsinainen Y2K-ongelma, joka siis vihdoinkin poistuu (snif).

Nykyisin vaikutan Lappeenrannassa. Amigaa en ole omistanut kuuteen vuoteen, enkä ole kyllä toviin nähnytkään. Toisaalta tietoliikennealalla työskentelevänä eivät tietokoneet enää vapaa-aikana jaksa kiinnostaa.

Lopussa on sähköpostiosoitteeni. Olisi kiva kuulla, minne elämä on viskonut vanhoja Amiga-aikojen tuttavia. Menestyksekästä syksyä kaikille!

Pasi Kovanen
Kovis@iki.fi

18.34 2000-10-10 - Saku on the Road Trip

Olin jo aikeissa lähettää Anulle viestin, etten jaksa kirjoittaa mitään muisteluita, mutta tässä sitä nyt istutaan toisen työkoneen ääressä ja näkytellään; ensimmäinen artikkelin lausekin (vai onko se virke) taitaa olla jo valmiina - hiiohoi ja rommia pullo!

Niin siis, lupasin yhdistyksen vuosikokouksessa muistella levykelehtemme alkuaikoja ja on aika tärkeätä pitää se minkä lupaa. Jos ei muuten, niin oman itsetuntonsa vuoksi: voi pitää itseään sanansa mittaisena miehenä. Eli kannattaa välttää liian isoja sanoja, vai mitä olet mieltä, ystäväiseni. Olikohan minulla sanottavaa ja mitä halusinkaan sanoa? Tämän artikkelin tarkoitus on lähinnä kiittää Teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana Sakun Road Trip -tapahtumasarjassa.

Sakun eli pidemmin Suomen Amiga-käyttäjien Unionin koossapitävänä voimanahan oli alkujaan ja on vielä nykyäänkin erikoislaatuinen lehti, jota tukemaan myöhemmin perustettiin Suomen Amiga-käyttäjät ry. Lehtemme on erikoislaatuinen monessakin mielessä.

Ensiksikin se on integroinnin mestarinäyte - musiikki + teksti + kuvat + ohjelma. Toisekseen se on jaetun vastuun ja korkean työmoraalin osoitus. Tosin aallonpohjassakin on käyty, mutta nämä kerrat ovat olleet poikkeuksia. Tästä suurkiitokset päätoimittajakaartillemme. Taputtakaa itseänne selkään, hyvin olette työnne tehneet. Kolmanneksi, lehtemme on myös muistanut jatkuvasti uudistua ja pysyä hengissä, vaikka lukijakunta ei varmasti ole maailman suurin. Olemme kokeilleet jopa paperiformaattia - vieläkö joku muistaa Bermuda's Triangle -nimisen purkin? Siellä valmistimme Sakun ainokaisen paperipainoksen. Neljänneksi, lehtemme on jopa sisältänyt asiaa ja huumoria. Mitä enempää voi hyvältä lehdeltä toivoa?

Mutta nyt armon vuonna 2000 olemme vapaaehtoisesti päättäneet luopua diskettilehdestä ja mennä täysillä mukaan Internetiin. Lehdestämme on siis tulossa virtuaalistakin virtuaalisempi. Hypertekstiähän oli aivan ensimmäisellä Sakulla. Tosin nimi "Saku" keksittiin lehdelle vasta ensimmäisten levykkeiden jälkeen. Mutta olin kertomassa levykelehtemme historiaan. Mahtuuko sinne hauskoja sattumuksia?

Ainakin muistan ikimuistoisesti vierailuni Kotkaan Pasi Kovasen luo sekä Naarajärvelle Esa Heikkisen luo. Jälkimmäisestä reissusta on jopa Mikrobittiin asti päässyt valokuva todisteena. Muistan myös raivoisasti testanneeni Saku-levykettä tiedekeskus Heurekan demokomuutilla ja kiroilleeni guruisasti. Mutta en itse asiassa halua muistella enempää, kirjeitä Sakuun minuun on tallella kai satoja. Niiden edes auttavaan käsittelyyn ei aikani tänään anna myöden. Tärkein sanottavani oli siis tuolla ylempänä. Päätän artikkelini jonkinlaiseen katsaukseen.

Tietokoneen muisti on siitä merkillinen väline, että se tallettaa sisältönsä (jos se on RAM-tyyppistä) vain niin kauan kuin virrat ovat päällä. Klick, ja kaikki tieto häipyy! Uskoisin, että jokainen on menettänyt vähintään 8 bittiä, kun 230 voltin jännite on yhtäkkiä jäänyt hetkeksi saapumatta koneen teholähteeseen. Ikävä juttu, varsinkin jos tekstiä tuli näpyteltyä enemmänkin ennen viimeistä tallennusta massamuistille. Olen elämäni varrella käsitellyt 8-tuumaisia tietokonelevykkeitä, reikäkortin lukijaakin olen tainnut kosketella ja jopa hetken opiskella, miten sitä käytetään. Siitä ei ole kuin 17 vuotta.

Nyt on magneettinen ulkoinen media kutistunut 3,5 tuumaan tai jopa siitäkin pienemmäksi. Mutta varsinainen optinen vallankumous on vasta alkamassa. Verkon rööreihin ollaan ihan vakavasti tunkemassa useampaa kuin yhtä aallonpituutta fotoneja, ja seurauksena on tietenkin verkon suorituskyvyn dramaattinen nousu. Joten tietoteollinen vallankumous on vasta alkamassa - näin minä ainakin asian näen. Jätin tarkoituksella mainitsematta sanan DVD, sillä se on ihan oma artikkelinsa. Kirjoitan sen Joskus.

Tomi Jaskari - Vanha Talvitie 10.10.2000 kello 19:00:00

Janne Sirén toimi Saku-lehden päätoimittajana 11/1994 - 1/1996 sekä 11/1997 - 6/1998. Hän vastasi myös Pasi Kovasen jälkeen levyke-Sakun lukijaohjelman kehitystyöstä vuoden 1994 lopusta lähtien aina lehtikoodin viimeisimpään versioon saakka. Päätoimittajan uraa aloitellessaan Janne oli lukiolainen. Nykyisin hän opiskelee Helsingin yliopistolla tietojenkäsittelytiedettä, avustaa MikroBittiä ja on osakkaana Spellpoint Software Oy:ssä.

* * *

Ensimmäinen muistikuvani disketti-Sakusta, tai SAKU:sta, kuten sitä kutsuttiin, on aivan lehden ensimetreiltä, vuoden 1993 perukoilta. Pyöritin tuolloin Epsilon Indin nimellä kulkenutta purkkia, joka oli kerännyt jonkin verran suosiota Amiga-käyttäjien keskuudessa. En muista, kuka ensimmäisen kerran uudesta Amiga-käyttäjien kerhosta kanssani keskusteli, mutta Epsilon Indi päätyi joka tapauksessa jokusen sysop-käyttäjä-chattituokion (vieläkö muistatte moiset?-) seurauksena yhdeksi SAKU:n virallisista levityskanavista. Purkki listattiin lehdessäkin.

Commodore oli vielä elossa ja olin amigisti henkeen ja vereen, joten asian tukeminen tuntui luonnolliselta. Tutustuin purkkien kautta yhdistystä puuhanneisiin Tomi Jaskariin ja Heimo Laukkaseen, ja muutaman mutkan kautta päädyin "ulkoasupoliisiksi" (kyllä, se oli ensimmäinen tittelini) SAKU:n seuralaiseksi joitakin kuukausia myöhemmin startanneeseen AmigaGuide-Sakuun, jota Jaskari päätoimitti. Tehtävänäni oli siistiä Tomi Jaskarin tuottamasta raakaversiosta lopullinen, julkaisukelpoinen painos.

Varsinaisen Sakun puikoissa sorvasi Pasi Kovanen, jonka käsialaa myös lehden lukijaohjelma sattui olemaan. En tiedä tarkkaa tarinaa, mutta ko. lukijaohjelma oli alun perin tehty MikroBitissä tai C-lehdessäkin mainostaneelle Guru-levykelehdelle, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ja hiipui nopeasti. Kovanen harmitteli asianhaaroja ensimmäisen levyke-Sakun pääkirjoituksessa.

Kirjoittelin noihin aikoihin myös ensimmäiset artikkelini lehteen, ja AmigaGuide-Sakun toiseen numeroon mennessä, joka julkaistiin vuoden 1994 tammikuussa, olin jo "ylennyt" lehden päätoimittajaksi, Jaskarin käyttäessä titteliä tuottaja. Tomi olikin tässä vaiheessa yhä enemmän uppoutumassa sittemmin paljon hyvää poikineeseen urakkaansa: rekisteröidyn yhdistyksen perustamiseen. AmigaGuide-Sakua julkaistiin tuolloin erillään Sakusta, ja lehtien artikkelisisällössä, aikataulussa sekä oikoluvussa oli eroja. Jossain vaiheessa lehden nimen kirjoitusasustakin käytiin polemiikkia ja tultiin siihen tulokseen, että se kirjoitetaan normaalisti isoin kirjaimin muodossa "SAKU", mutta taivutettaessa muodossa "Sakussa". Nykyisinhän oikea kirjoitusasu on aina Saku, jossa vain alkukirjain on isolla.

Itse näperrellessäni AmigaGuide-Sakun parissa Pasi Kovanen jatkoi Sakun päämedian kehittelyä. Alkuperäinen SAKU tuki vain kaksipalstaisia artikkeleita ja taustamusiikin tuki puuttui (musiikki ladattiin erillisellä ohjelmalla), mutta pian yksipalstaiset artikkelit syrjäyttivät palstoituksen, jota ei ole vuosiin taidettu käyttää, vaikka ohjelma sitä edelleen tukeekin. Artikkelitekstit saivat värejä ja hakemistoa parannettiin lisäämällä mm. väliotsikot. Myös lehden juttuaiheet laajenivat, haastatteluun saatiin jonkun kontaktin kautta kotimainen Dance Nation -yhtye, jonka Sakussakin käytetyn pressikuvan muistan ihmetyksekseni nähneeni myös Avussa tms. lehdessä kesämökillä. Oli siinä teini-Jannella ihmettelemistä kerrakseen.

Seitsemän Saku-lehden ja noin vuoden puurtamisen jälkeen Pasi Kovanen ilmoitti lähtevänsä armeijaan, myyvänsä Amigansa ja hakevansa Saku-lehden päätoimittajan tehtävään jatkajaa. Viestit taisivat tuolloin kulkea mm. Fidonetin perustetun SF.AMIGA.SAKU-alueen kautta. Halukkaita ei tuntunut liiemmin löytyvän, joten lähetin "työhakemuksen" Kovaselle, joka ojensi valtikan kouraani ilomielin - olinhan sentään puuhastellut AmigaGuide-versiota lehdestä jo jonkin aikaa. Työmääräni lisääntyi siis melkoisesti: sain työstettäväkseni nyt paitsi Sakun levyke- ja AmigaGuide-versiot, myös lehtikoodin, joka oli melko kimurantti kasa C-pätkiä.

Sain kuin sainkin lehtikoodin kääntymään seuraavan numeron (#8) julkaisuun mennessä. Ensimmäiset parannukseni olivat lähinnä kosmeettisia: selkiytin lehden tiedosto- ja hakemistorakenteen nimeämistä. Lehtikoodi oli edelleen lähes täysin Kovasen käsialaa, executablesta löytynyttä piiloviestiä myöten: "Onkos kiva lueskella softan käännettyä versiota?? :) Tätä viestiä ei Sakussa tulostetakaan!" Lörpöttelin ensimmäisessä pääkirjoituksessani mantroja, joita myöhemmät päätoimittajatkin ovat tuntuneet toistelevan - lisää apua tarvitaan ja lukijakyselykin on usein ollut ajankohtainen:

"Tämä on sitten minun ensimmäinen disketti-Sakuni. AmigaGuide-puoltahan olen toimittanut alusta alkaen reilut puoli vuotta. Nyt kaikki piti tehdä kahdesti - molempiin lehtiin erikseen erilaisten leveyksien ja kuva-asettelujen vuoksi. Toivottavasti lopputulos on kaiken sen puurtamisen arvoinen. Artikkeleita on tippunut varsin nihkeästi vaikka viimeisten viikkojen aikana niitä tulikin varsin kiitettävästi. Enemmän aktiviteettia kaivataan silti... Sakua ei voida tehdä ilman Sinun, hyvä lukija, apua. Lähetelkää myös vastauksia lukijakyselyymme, sillä tarvitsemme palautetta ja joku onnellinen voittaa myös palkinnon. Marraskuussa tapaamme taas!"

Vuoden 1995 kesällä keräsin Saku-lehden formaatin ensimmäistä kertaa spesifikaatioksi, joka julkaistiin mahdollisia halukkaita vaihtoehtoisten lukijaohjelmien tekijöitä varten. Ainakin yksi projekti lukijaohjelman tekemisestä PC:lle oli jossain vaiheessa käynnissä, ja aivan viime vuosina muutama vaihtoehtoinen lukija on Amigallekin ilmestynyt, vaikka suurempaa numeroa niistä ei ole tehty. Disketti-Sakun rajoitukset muuten tiedostettiin jo tällöin, ja tilalle kaavailtiin HTML-lehteä, jolle tehtäisiin pikku-Amigoillakin toimiva lukija, Amphibia (nimen muuten satuin minä tietosanakirjasta bongaamaan, tarkoittaa sammakkoeläimiä latinaksi). Suunnittelutyötä ehdittiin tehdä, mutta varsinaista koodia ei tainnut koskaan syntyä.

Levyke-Sakun pulskimpia numeroita kohtasi myös toistuvasti tilaongelma: yhdelle DD-korpulle kun mahtui vain sen verran tavaraa, ja yhteensopivuuden nimissä piti vieläpä pitää kiinni OFS-standardin mukaisesta formaatista. Virittelin lukijaohjelmaan kahden levykkeen tukea, josta ei kuitenkaan noihin aikoihin koskaan oikein tullut mitään - paitsi jokunen kakkoslevykettä pyytävä virheilmoitus ongelmatilanteissa. Yritimme nimittäin tuolloin sulloa kotiinkantoa varten kaksi levykettä pakattuna yhdelle, mutta emme onnistuneet rakentamaan luotettavaa ja yhteensopivaa purkumekanismia. Lehti pysyi siis yhdellä levykkeellä, vaikka ohjelmakoodiin jäikin lojumaan heikko kahden levykkeen tuki.

Toinen rasite oli kahden lehtiformaatin ylläpitäminen: kaikki tekstit piti muotoilla kahteen kertaan, sillä levyke-Sakun ruudunleveys oli 80 merkkiä ja AmigaGuidessa taas suosittiin 75-merkkisiä rivejä. Kun sitten joukossa oli superpitkiä tai runsaasti kuvitettuja juttuja Ville-Pertti Keinosen C-kurssien tai Esa Heikkisen elektroniikkajuttujen tapaan, työmäärä oli melkoinen - ja tulihan sitä virheitäkin välillä tehtyä, mistä syystä Errata-palstakin perustettiin. C-kurssit olivat omanlaisensa rumba, kun koodiesimerkkien aaltosulut eivät levyke-Sakussa saaneet aloittaa riviä, sillä samaisella merkillä aloitettiin rivin värikoodi. Toisaalta esimerkkikoodit ja käytetty tekstinmuotoiluohjelma aiheuttivat lisätyötä.

Entä muistaakohan kukaan, että Saku #9 ei alkujaan toiminut AmigaOS 1.3:lla, kun olin erehtynyt käyttämään yhtä 2.0:n kutsua. Liekö SAKU9FIX.LHA-korjauspaketti vielä jollain kiintolevyllä jossain pölyä keräämässä...

Jatkoin lehden parissa pakertamista aina vuoden 1996 alkuun, Saku-numeroon 16 saakka, pitäen kiinni silloisesta julkaisurytmistä: lehti julkaistiin tarkalleen kahden kuukauden välein. Olin tuolloin saanut töitä MikroBitistä ja ylioppilaskirjoitukset häämöttivät edessä, joten suurin into ja aika Sakun viilaamiseen oli kadonnut. Jatkajaksi löytyi Esa Heikkinen, joka lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen vastaanotti tehtävän. Esa sai evästykseksi mm. Sakun lähdekoodit, mutta tietääkseni hän ei niillä koskaan mitään arkistointia kummempaa tehnyt. Esa otti kuitenkin päätoimittajan haasteen innostuksella vastaan ja Saku pysyi julkaisurytmissään, kunnes yhdistyksen virheelliset linjavedot Amphibia-projektin suhteen sotkivat kuviot.

Suomen Amiga-käyttäjät ry:n ja Amiga-yhteisön vaikeudet vuosina 1996-1997 on dokumentoitu laajalti jo aikaisemmissa historiikeissa (ks. esim. Saku #25), mutta uutta potkua Amiga-toiminta sai vuoden 1997 alussa Gatewayn ostettua konemerkin. Hallituksessa keksimmekin puuhata syksylle 1997 Saku-tapahtumaa ja julkaista siellä levykkeellä levyke-Sakun koodiin perustuvan erikoisnumeron. Tapahtuman myötä usko yhdistykseen alkoi taas palailla ja Saku-lehteä kaipailtiin. Esa Heikkisellä oli omat kiireensä, joten palasin väliaikaiseksi päätoimittajaksi aina Sakun viisivuotisjuhlanumeroon saakka, ennen kuin kesällä 1998 oli oma aikani astua varusmiespalvelukseen. Ympyrä sulkeutui. Uudeksi päätoimittajaksi suostuteltiin Anu Seilonen, joka oli jo pitkään hoitanut lehden oikolukua. Tein Anulle laajat ohjeet levyke-Sakun tekoon - tietotaidon siirtämisen haasteellisuus oli opittu kantapään kautta.

En kuitenkaan jättänyt levyke-Sakun ohjelmakoodin kehittelyä sikseen, vaan ehdin kirjoittaa sen suurilta osin uusiksi, vaikka tätä ei ulkoisesti aina huomaakaan. Ohjelma on kuitenkin paljon alkuperäistä stabiilimpi ja nopeampi, ja tulihan se kunnollinen kahden levykkeen tukikin aikanaan (itse asiassa koodi tukee tarvittaessa vaikka satoja levykkeitä :-), kun luovuttiin suosiolla ideasta pakata kaksi levykettä yhdelle. Jopa grafiikakortit saivat rajoitettua tukea, kun alapalkin copper-listan käytölle tarjottiin vaihtoehtona 32-värin ruutupalettia.

Paljon vettä on virrannut siltojen alta sen jälkeen, kun vuonna 1995 yhdistyksen ensimmäisessä kokouksessa varovaisesti ehdotettiin, että jotain uutta (HTML) pitäisi saada. Disketti-Sakun kiistaton tunnelma ja tietynlainen kulttistatus ovat tehneet sen lopettamispäätöksestä vaikean, eikä yhteensopivuudesta vanhojen Amigoiden kanssa kovin helpolla haluttu luopua.

Yli viisi vuotta myöhemmin tuo ehdotus on kuitenkin viimein muuttunut päätökseksi, joka tämän viimeisen levyke-Sakun myötä myös toteutetaan. Ehkäpä aika olisi ollut kypsä jo aikaisemmin, mutta viimeistään uuden, loistavan HTML-layoutin ja alati muuttuvan Amiga-tulevaisuuden myötä vanhan sotaratsun siirtäminen eläkkeelle tuntuu kiistattomalta ratkaisulta. HTML:kin on tullut pitkän tien vuodesta 1995. Levykelehdet olivat pitkälti 80- ja 90-lukujen vaihteen tuote, joten on pienoinen ihme, että levyke-Saku pystyi säilyttämään suosionsa uudelle vuosituhannelle saakka.

Mieleeni nousee vain yksi selitys: ainutlaatuinen joukko ihmisiä onnistui kerta toisensa jälkeen luomaan ainutlaatuisen julkaisun, johon tekee mieli palata myöhemminkin. Toivon hartaasti, että tämä tunnelma jatkuu nykyisen HTML-julkaisun ja, ken tietää, muiden tulevaisuuden mediaformaattien "sivuilla". Sen minkä menetämme historiallisessa tunnelmassa, voitamme moninkertaisesti informaation näyttävyydessä ja käytettävyydessä. Lisäksi pääsemme eroon monen formaatin ongelmasta; AmigaGuidestahan luovuttiin jo aikaisemmin. Nyt on aika luoda uutta tunnelmaa ja uusi legenda.

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka teitte levyke-Sakusta unohtumattoman kokemuksen. Olen iloinen ja ylpeä, että sain olla tekemässä kanssanne historiaa. Seitsemän vuotta ja 34 numeroa ei nimittäin ole mikään pieni saavutus - edes pienelle, suurelle sammakolle.

Janne Sirén
siren@mikrobitti.fi

PS. Yksi erityisen hauska muisto levyke-Sakun vuosilta liittyy lehden kansiin. Alkuperäisellä päätoimittajakaudellani levyke-Saku sai erilliset kannet, tai tarkemmin kannen. Joku heitti leikillään Sakunetissä palautteen, että jos lehdellä on kansi, niin pitäähän sillä olla myös takakansi.

Palautteeseen vastattiin huumorilla: takakannen näkee, kun valitsee etukannen ja katsoo monitorin taakse. Muutamaa vuotta myöhemmin teimme Anun kanssa vitsistä vitsin, kun Saku #30 sai takakannen - joka oli kuva näytöstä takaapäin. Kuvan nappasi digitaalikameralla Tapani Tanskanen varamonitoristaan, joka ei kuvan ottohetkellä ollut edes käytössä.

Toinen huumorin kukkanen tuli Saku 99:n järjestäneen hallituksen kaudella, kun joku keksi, että Sakussa vieraillut saksalainen, Jens Schönfeld, ja puheenjohtajamme Tomi Jaskari näyttävät samalta. Onneksi molemmista löytyi vieläpä hyvät kasvokuvat, jotka läiskäistiin samaiseen Saku-lehden numeroon hieman erään päivälehden viikkoliitettä muistuttaen...

Kiitos hymyistä vastuullisille. :-)

Janne

On hämmästyttävä nähdä miten asiat muuttuvat. Ei ole kauaa siitä, kun lukijakyselyiden tuloksista näki, että Sakun levykeversio oli ylivoimaisesti suosituin formaatti. Kymmenisen numeroa sitten oli HTML-formaatti vasta juuri tullut uutuus, jota melko harva halusi käyttää. Perinteinen Saku kun oli paljon livakampi käyttää kuin raskas HTML-pohjainen toteutus.

Mutta tekstipohjaiset, nopeat sovellukset näyttävät kuolevan pois. Onhan hiiren kanssa huseeraaminen helpompaa käyttäjälle - vai onko? Ennen vanhaan sivut vaihtuivat nuolinäppäimiä painelemalla salamannopeasti, nyt klikkaillaan linkkejä ja odotellaan. Helsingin pojjaat ei odottele, kun niillä on kiinteä. No, on se kiinteä tulossa tänne korpeenkin. Saunalahtikin tuossa juuri pari viikkoa sitten lähetti asiakaskirjeen, että nyt saisi alle kahdella sadalla kuussa (ja ilmeisesti myös maassa) kiinteätä, mutta eipä ole vielä vastausta kuulunut kun kyselin, että mitenkähän tänne Naarajärvelle... Ei taida saada...

Jossain vaiheessa Amiga Zonen alkutaipaleella, kun webistä ei ollut vielä tietoakaan ja modeemien nopeudet alkoivat kasvaa, ideoimme WWF-Readerin tekijän, Veli-Matti Linnun kanssa purkkisoftaa, joka tarjoaisi käyttäjälle graafisen, hiiriohjatun käyttöliittymän, kun käytettäisiin sitä varten suunniteltua terminaaliohjelmaa. Toiminnot tapahtuisivat hiiren klikkauksilla ja erilaiset valikot olisivat voineet koostua IFF-brusheista. Purkki voisi myös lähettää koodia ajettavaksi terminaalille, ja tällä tavoin lähes mikä tahansa olisi mahdollista, esimerkiksi todella upeat online-pelit, joista varsinkin monilinjaisissa purkeissa voisi tulla supersuosittuja. Tiedostojen siirto onnistuisi kumpaankin suuntaan yhtäaikaa ja boxia voisi käyttää samalla, vaikkapa chattia toisten käyttäjien kanssa.

Sitten tulikin web. Mitä se tarjoaakaan? Graafisen käyttöliittymän, jota klikkaillaan hiirellä. Sitä käytetään varta vasten suunnitellulla terminaalilla (web browser). Myös ohjelmien ajo käyttäjän koneessa on mahdollista (Java). TCP/IP:n perusluonteeseen kuuluu että asioita voi tehdä yhtäaikaa. Omituista - haaveemme toteutui, joskaan ei ihan siinä muodossa kuin odotimme.

Niin myös Sakusta ideoitiin graafista versiota. Jaskarin Amphibia taisi sekin olla hyvin lähellä sitä, millainen Saku nykyisyydessään on HTML- formaatissa. Tämäkin idea lopulta toteutui, mutta aivan erilaisena kuin sitä alunperin kuviteltiin.

Levykelehti on nopea lukea, mutta hidas luoda. Itse edesmenneenä päätoimittajana muutaman numeron ehdin kasata ja kyllä siinä tuhoton homma oli joka kerta. Nytkin kun teen kotiteatteriaiheista juttuani loppuun, täytyy tehdä hieman esityötä mm. kuvien kanssa jotta Anu voisi keskittyä oleellisempaan eli oikolukuun ja muotoiluun. Pelkkä kuvien paikalleen asettelu on melkoinen homma, puhumattakaan siitä että nykyaikaiset kuvat on aluksi konvertoitava 16-värisiksi ja sopivan kokoisiksi. Kuvista on tehtävä eri versiot HTML-levitystä ja levykelehteä varten.

Yhteistä uusille formaateille on se, että peruskoneessa ne ovat hitaita. Peruskone tarvitsisi tekstipohjaisen formaatin. No, olihan vielä hetki sitten AmigaGuide, mutta sekin on nyt kuollut pois. Kun nyt levyke-Saku loppuu, ei Amiga 500:lla ole enää mahdollista lukea Sakua kovin kätevästi. Mutta kehitys kehittyy - lieneekö kellään enää tosikäytössä Amiga 500?

Esa Heikkinen
oh4kju@sci.fi

[ Ajankohtaiset ] [ Sivukartta ]