Tuntui aikoinaan raskaalta hylätä ensimmäinen tosirakkauteni, rakas Amiga500:ni. Olinhan muistanut Häntä erilaisilla lahjoilla kuten Senator-lisälevyasemalla ja parin megatavun muistinlaajennuksella, joka aitona Fast RAMina terävöitti hänen ajatuksen kulkuaan huomattavasti, mikä näkyi muun muassa palvelualttiimpana Workbench-työskentelynä.

Seikka joka osin saattoi meidät yhteen oli musiikki, tämä yhteinen antoisa harrastuksemme. En tohtinut kertoa A500:lleni, että Hänen 512 kilotavun Chip-muistinsa tosin rajoitti omalta osaltani luovuuden ilmaisuani silloisella ProTrackerillä. Ehkä Rakkaani olisi suostunut pieneen kirurgiseen toimenpiteeseen uuden Agnuksen vaihtamiseksi ja näin megan Chip-muistin mahdollistavan piirin myötä olisivat apuprosessorit saaneet enemmän reserviä toimintaansa...

Mutta kukapa sanoisi rakkaalleen: "Toivoisin sinun voivan olla hieman palvelualttiimpi minua kohtaan, mistä syystä suosittelisin sinulle hmmm... ihan pientä kirurgista toimenpidettä..." Sydämen vaihtaminen reilun 7MHz:n taajuudella sykkivästä nopeampaan - puhumattakaan AGA-piirien asentamisesta - olisi muuttanut Rakkaani persoonallisuutta jo niin, että aloin vilkuilla sporttisemman Amigan perään.

Sitten se tapahtui: näin lehdessä jutun tulevasta uudesta Rakkaastani, Amiga 4000:sta. Mutta entä rakas Amiga500:ni? Hylkäisinkö Hänet ja jättäisin nurkkaan pölyttymään? Vai hankkisinko Hänelle uuden rakastavan kodin? Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tunsin tosin syyllisyyttä siitä, että niin halvalla Hänet myin. Mutta minkäs tein. Minusta riippumattomista syistä markkinat olivat muotoutuneet niin kuin ne olivat. Onneksi minun ei tarvinnut kertoa tätä hintaa rakkaalle Amiga 500:lleni... Mutta kyllä syyllisyyttä tunsin; niinkö halvalla minä ensimmäisestä tosirakkaudestani luovuin...

Entä sitten uusi ihastukseni? Siinä missä rakas Amiga 500:ni palveli minua 5 vuotta, on rakas Amiga 4000 palvellut väsymättä jo kohta 9 vuotta - and still going strong! Toki välillä on vaihdettu uusi paristo kelloon ja tulipahan alkuaikoina äänipiireihinkin jotain vikaa, mutta nyt kaikki on hyvin. Lisäksi rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että välillä pientä kyllästymistä on ollut, mutta olen kuitenkin haalinut suhdettani rakkaaseen A4000:eeni pienillä lahjoilla kuten muistinlaajennuksella ja CD-ROM -asemalla. Sekä viime päivinä suhteemme on alkanut selvästi uudestaan lähenemään ja muistuttamaan alkuaikojen lämpimiä hetkiä... Silti Amiga 500:aa en unohda koskaan!