 Testit Sivukartta |
| LG Flatron 782LE |
| Tuomo Mämmelä <spam-it@nic.fi> |
| Uutta monitoria harkitseville ja putkinäyttöihin kyllästyneille on jo jonkin aikaa ollut tarjolla myös ohuempi vaihtoehto. Viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut hintakehityskin on ollut osaltaan auttamassa LCD-näyttöjen esiinmarssia myös kotikäytössä. Kesällä päädyin itsekin moisen värkin hankkimaan vajaat 4 vuotta vanhan putkinäytön tilalle. |
|
|
| Lyhenne LCD tulee sanoista Liquid Crystal Display, joka on siis suoraan suomennettuna nestekidenäyttö. LCD-näytöt jakaantuvat vielä tekniikkansa puolesta passiivi- ja aktiivimatriisinäyttöihin. Hitauden takia ei passiivimatriisinäyttöjä juurikaan käytetä nykyisin tietokoneiden yleisnäyttöinä, joissakin erityissovelluksissa niilläkin on vielä oma jalansijansa. Aktiivimatriisinäyttö tunnetaan myös nimellä TFT-näyttö (Thin Film Transistor). Siinä jokaisen näytön pikselin yhteydessä siis on periaatteessa pieni kondensaattori, jota pikselin virkistyksen yhteydessä varataan halutulla jännitteellä. Kondensaattori ohjaa pientä transistoria, joka puolestaan ohjaa itse nestekidettä. Näin saadaan säädeltyä nestekiteen tila, jolloin sen läpi pääsevän valon määrä saadaan halutun suuruiseksi. Kondensaattorin varaus ei kuitenkaan riitä ikuisesti, ja sen takia jokaista pikseliä (nestekidettä) pitää käydä tietyin väliajoin virkistämässä (siitä nimitys aktiivi). Kondensaattori on kuitenkin sen verran suuri ja nestekide itsessään sen verran hidas liikkeissään, että kuva pysyy käytännössä välkkymättömänä. LCD-paneeleille on yleensä ilmoitettu teknisissä tiedoissa vasteaika eli aika, joka kuluu ennen kuin nestekide reagoi muuttuneeseen ohjaussignaaliin. 25 ms vasteaika on jo melko nopea, melko yleinen puolestaan on 40 ms, joka mahdollistaa käytännössä 25 erilaisen kuvan esittämisen sekunnin aikana. Hyvin toteutettuna yhdellä nestekiteellä voidaan tuottaa 256 erilaista sävyä. Jotta saataisiin aikaiseksi värinäyttö, nestekiteitä pitää kuitenkin olla yhtä varsinaista näytön pikseliä kohden kolme, yksi jokaiselle osavärille (punainen, vihreä, sininen). Kun nämä sijoitetaan tarpeeksi lähelle toisiaan, katsoja ei pysty niitä erikseen erottamaan, vaan näkee niiden yhdessä määrittelemän värin. Koska LCD-paneeli itsessään ei tuota valoa, siinä täytyy käyttää erillistä valaistusta. Aika yleisesti valon tuottamiseen käytetään CCFL-lamppuja (Cold Cathode Fluorescent Lamp). Yhtä näyttöä kohden niitä tarvitaan 2-6 kappaletta ja ne on sijoitettu näytön reunoille ja/tai taakse. Jotta näyttö olisi tasaisen kirkas kauttaaltaan, valo hajautetaan erinäisten suodattimien kautta kattamaan koko näytön pinta-ala. |
|
|||||||||
| Lähinnä kannettavien mikrojen näyttönä tutuksi tullut LCD-paneelinäyttö kelpaa mainiosti myös tavallisen kotimikron kaveriksi. Aikaisemmin LCD-näyttöjen kompastuskivenä ollut kapeahko katselukulma on myös tuotekehityksen myötä laajentunut varsin merkittävästi, eikä normaalissa kotikäytössä taida enää juurikaan joutua monitoria kääntelemään. Tietysti jos tarkka väritoisto on tarpeen, kuten kuvankäsittelyssä, monitoria joutuu kääntelemään muuttuvan istuma-asennon mukaan. Ellei käyttäjä sitten omaa rautakankea selkärangan paikalla ja kivestä tehtyä takapuolta, jotka eivät pidemmästäkään istumisesta väsy. ;-) Omassa käytössäni en ole joutunut monitorin kulmaa kääntelemään istuma-asennon muuttuessa suositellusta selkä suorana -asennosta suunnilleen pöydän alle valuvaan, melkein makuuasentoon saakka taipuvaan. Kuvan kirkkaus kyllä hieman muuttuu, mutta se muuttuu aika tasaisesti koko kuva-alan laajuudelta, eikä siitä näin ole ainakaan minulla häiriöksi asti. Vaakasuunnassa liikuttaessa pysyy kuva vielä melko hyvänä, vaikka normaalin katselupaikan kummallekin puolelle asettuisi joku sitä kuvaa katselemaan. Siitä kauemmaskin mentäessä kuva pysyy vielä jonkin aikaa varsin hyvänä. Jokaisellahan on luonnollisesti omat mielipiteensä pelaamiseen soveltuvasta näytöstä, mutta nykyisten aktiivimatriisinäyttöjen vasteaika on jo sen verran nopea, että pelaaminenkin onnistuu. Toisaalta jos tietokoneen käyttö rajoittuu pelkästään pelaamiseen, lienee syytä harkita tarkkaan, kannattaako kallista LCD-näyttöä hankkia, sen terävä ja värinätön kuva kun ei pääse oikeuksiinsa nopeatempoisissa pelisessioissa. Lisäksi yhden 17" LCD-näytön hinnalla taitaa saada jo kaksikin 21" putkinäyttöä... Yleisesti LCD-näyttöjen virrankulutus on vastaavankokoista putkinäyttöä huomattavasti pienempi. Tämä näkyy käytössä sitten pienempänä lämmöntuottona ja ahkerasti konettaan käyttävillä myös pienempänä sähkölaskuna. :)
|
|||||||||
|
|
| Mainittakoon nyt tässä vaiheessa, että vaikka kyseisestä näytöstä löytyy myös digitaalinen input-liitäntä, en ole kokeillut sitä ollenkaan, koska käytössäni ei ole digitaaliliitännällä varustettua näytönohjainta. Kaikki esittämäni havainnot pätevät siis vain kun näytölle tuodaan analogista VGA-signaalia. Nykyinen näyttöni siis on LG Flatron 782LE -mallinimen omaava yksilö. Kokoa kuvalla on täydet 17 tuumaa, maksimiresoluutio 1280*1024 pikseliä. Virkistystaajuus kuvalle on maksimiresoluutiolla 75 Hz ja pienemmillä tarkkuuksilla enimmillään 85 Hz. LCD-paneelin ominaisuuksista johtuen virkistystaajuudella ei ole käytännössä liiemmin merkitystä; suositeltava virkistystaajuus onkin kaikille tarkkuuksille 60 Hz. Alaraja menee 56 Hz:n kohdalla, joten esimerkiksi scandoublerin läpi ajettu Amigan PAL-tila ei näy (NTSC-tila kyllä näkyy). Juovataajuus saa vaihdella rajoissa 30-80 kHz. Myöskin kaikki lomitetut (interlaced) näyttötilat ovat poissa laskuista, niitä tämä näyttö ei ymmärrä ollenkaan. Toinen hankaluus tuli vastaan näyttötiloja säädeltäessä: monitori nimittäin osaa hakea analogisesta signaalista vain standardikokoiset resoluutiot. Esimerkiksi 1200*900 pikselin kokoista näyttötilaa en saanut tyydyttävällä tavalla näkymään, monitori kun halusi ymmärtää tuon olevan 1152*900 pikselin kokoinen. Kyllä tuo itse tehty tilakin näkyi, mutta 1200 pikselin informaatio oli puristettu 1152 pikselin kokoon ja kuvassa esiintyi säännöllisin välein häiriöraita. Enhän minä muuten olisi tätäkään huomannut, mutta kun käytössäni olevasta PicassoIV-näyttökortista ei saa ulos 1280*1024 tarkkuudella 16-bittisillä väreillä kuin vain noin 46 Hz:n virkistystaajuuden... Yritin siis tehdä sellaisen näyttötilan, jossa virkistystaajuus vielä olisi monitorin ymmärtämissä rajoissa, mutten saanut sitä kelvollisesti näkymään. Siksipä onkin sitten ollut tyytyminen "vain" 1152*864 resoluutioon, jolloin luonnollisesti osa monitorin kyvyistä menee hukkaan. PicassoIV:n ohjelmoitavan flickerfixerin läpi ajettu PAL-tila ei ole laadultaan paras mahdollinen. Itselläni ei kyseisen tilan vähäisen käytön takia ole intressejä kovin hirveästi säätämiseen panostaa, mutta ehkä sen saisi paremmaksikin tehtyä. Tässäkin siis tulee ongelmaksi se, ettei monitori osaa tulkita kunnolla poikkeavan kokoisia näyttötiloja. |
|
|||||||||
| Monitorin asetuksista löytyy myös toiminto, jolla pienemmät resoluutiot voidaan venyttää täyttämään koko monitorin kuva-ala. Itse en kyseistä toimintoa normaalikäytössä käytä, se kun jossain määrin heikentää kuvan laatua. Tokihan siitä on hyötyä vaikkapa pelatessa, tällöin saa suuren kuvan eikä varsinkaan nopeammissa peleissä ehdi jäädä kummastelemaan kuvan lieviä puutteellisuuksia. On myös syytä huomata, että tämä venytystoiminto venyttää esim. 640*480 resoluution kokoon 1280*1024 eikä 1280*960, joten tietyillä tarkkuuksilla odotettavissa on myös lievää kuvan mittasuhteiden muuttumista. Muuten monitorin säädöt ovat varsin niukat, perinteisiin putkinäyttöihin verrattuna siis. Geometriasäädöt puuttuvat kokonaan; ne eivät yksinkertaisesti ole tarpeellisia johtuen LCD-paneelin rakenteesta. Viivat ovat suoria sekä pysty- että vaakasuunnassa, eikä kuva kallistele mihinkään suuntaan. Kaikkein helpoin tapa säätää tietyn näyttötilan säädöt kohdalleen on käyttää monitorin etureunasta löytyvää AUTO/SET-nappia säädettävän näyttötilan ollessa käytössä, jolloin näyttö itse kaivelee signaalista tarvitsemansa tiedot. Käyttäjän säädettäväksi jää lähinnä kirkkaus ja kontrasti, värilämpötila, kuvan paikka näytöllä (tämäkin tosin hoituu automaattisäädölläkin, mutta jos kuvan paikkaa haluaa jostakin syystä muuttaa) sekä venytetäänkö kuva koko ruudulle vai näytetäänkö 1:1-mittakaavassa ruudun keskellä. Kuvaruutuvalikon kielen voi valita viidestä eri kielestä: mukana ovat englanti, saksa, ranska, espanja sekä italia. Itse valikon paikan ruudulla voi valita myös viidestä vaihtoehdosta, tarjolla on kaikki neljä kulmaa sekä paikka ruudun keskeltä. Pienenä yksityiskohtana kuvaruutuvalikosta löytyy myös käyttötuntilaskuri.
|
|||||||||
|
|
| Näytön takaa löytyy aika monipuoliset liitännät. Kuvasignaalia voidaan näytölle syöttää joko perinteisen 15-piikkisen VGA-liittimen kautta tai uudemman DVI-I-liitännän kautta. Ensinmainittuun kelpaa siis vain perinteinen analoginen signaali, kun taas jälkimmäinen nielee sovittimen avulla analogista signaalia sekä myöskin digitaalista signaalia. (Lue myös artikkeli "Mikä ihmeen DVI?" toisaalta tästä lehdestä.) Monitoriin saa siis kiinni kaksi tietokonetta yhtäaikaa ja kuvanlähde valitaan varsin vaivattomasti näytön etureunassa olevalla SOURCE-napilla. Kuten kuvasta 2 näkyy, tulevat virtajohto sekä signaalikaapelit kiinni vähän hankalasti itse näyttöön eikä esimerkiksi jalustaan. Syy tähän on se, että jalusta on irrotettavaa mallia, ja sen voi halutessaan korvata erikseen hankittavalla seinätelineellä. Mukana tulevassa jalustassa on lisänä passiivinen USB-hubi, johon voi liittää kaksi vähän virtaa tarvitsevaa laitetta. Itse näytön asetuksia ei pääse USB:n kautta muokkaamaan. Kuvasta 2 näkyy myös VGA-DVI-adapteri, sinisen johdonpään ja monitorin välissä. Adapterissa ei ole sisällä mitään elektroniikkaa, sen tarkoitus on vain sovittaa kaksi erimallista liitintä toisiinsa. Näytön matkassa tuli ainoastaan melko pieni paperille painettu asennusohje. Mukana olleelta rompulta löytyi myös laajempi käyttöohje ajureiden lisäksi. Pakkauksessa oli myös virtajohto, VGA-kaapeli, DVI-D-kaapeli, USB-kaapeli sekä VGA-DVI-adapteri. |
|
|
|
Nyt kun olen pari kuukautta tätä näyttöä ehtinyt tuijotella, ei paluu takaisin putkinäyttöön ole edes ajateltavissa. Minulla oli kesällä mahdollisuus tarkastella tätä LCD-näyttöä aikaisemmin käytössä olleen putkinäytön rinnalla (molemmissa sama kuva), ja jo pikavilkaisulla niiden näki olevan aivan eri planeetalta. Ei siksi että putkinäyttö olisi huono ollut, päinvastoin - se oli ainakin ostohetkellä luokkansa parhaimmistoa. Ero syntyi enemmänkin LCD-näytön rakenteesta johtuvan kuvan terävyyden ansiosta. Tällä hetkellä tietokonemaailmassa LCD-näyttö edustaa kuvanlaadun parhainta kärkeä.
Fyysiseltä puoleltaan LCD-näyttö vaatii huomattavasti vähemmän pöytätilaa kuin vastaavan kokoinen putkinäyttö. Näinollen LCD-näyttö on helpompi sisustuksen kannalta, ja eiköhän useimmilla ole käyttöä sen vapauttamalle pöytätilallekin. Lisäksi näytön sijoittelumahdollisuuksia parantaa hieman myös muutoin siro ulkoasu, se ei ole ruman möhkäleen näköinen takaakaan päin katsottaessa. Kaiken kaikkiaan, jos hinta ei hirvitä, niin LG 782LE on hyvät käyttöominaisuudet tarjoava LCD-näyttö niin koti- kuin yrityskäyttöönkin. |
|
Valmistaja:
|
LG Electronics |
| Malli: | LG Flatron 782LE |
|
Myyjä:
|
Verkkokauppa.com |
|
Hinta:
|
953 e (kesäkuu 2002) |
| Takuu: | on-site-vaihtotakuu 3 vuotta |
| Koko: | 17 tuumaa |
| Paino: | n. 7,3 kg |
| Pikselin koko: | 0,264*0,264 mm |
| Maksimitarkkuus: | 1280*1024 @ 75Hz |
| Suositeltava tarkkuus: | 1280*1024 @ 60Hz |
| Juovataajuus: | 30-80 kHz |
| Kuvataajuus: | 56-85 Hz |
| Liitännät: | 15-pin VGA ja DVI-I |
| Virrankulutus (max): | 33 W |
| Koko (l*s*k): | 40*23,5*44,5 cm (jalustan kanssa) 40*7*34,5 cm (ilman jalustaa) |
|
Hyvää:
|
|
|
Huonoa:
|
|
| Testit Sivun alkuun Sivukartta |