 Etusivulle Sivukartta |
| Pääkirjoitus |
| Anu Seilonen <thoriel@sci.fi> |
Tänä vuonna ei tullut Saku-tapahtumaa, mutta muuten yhdistys eteni varsin järkähtämättä polullaan. Tiliasiat saatiin kuntoon, viiden ensimmäisen tilikauden kirjanpito on valmis ja niiden aikaisille hallituksille on myönnetty yksimielisesti vastuuvapaus. Ja järjestimmehän me lopulta varsin muikean vuosikokouksen. Alkuun näytti kaikki vastustavan. Esittelykoneeseen piti lähteä haalimaan näyttöä ja koteloa powereineen tapahtumapäivänä, kun emme olleet saaneet etukäteen tietoa siitä, että sellaiset tarvitaan. Verkko-ongelmat löivät kynsille, ja kokoustilan varanneena allekirjoittanut "ahistui", kun ei ollut ottanut asiasta tarpeeksi selvää etukäteen. Etsiskelin jo sopivaa seinää otsalohkon lyömiseksi siihen, kun kaiken taistelun jälkeen asiat kuitenkin lähtivät joten kuten luistamaan. Internet-tarjonta tosin supistui, kun web-kamera ja Shoutcast-lähetys saatiin toimimaan useita tunteja ilmoitettua myöhemmin. Mutta pääasia tässä mielestäni oli, että periksi ei annettu. #saku-kanavalla meitä auttoi moni kanavalle osunut, ja yhteisvoimin homma saatiin toimimaan mutkien kautta. Siitä tässä hommassa on kyse. Saku ja yhdistys on kauan sitten lakannut olemasta Amigan tai minkään muunkaan firman aisankannattaja. Meillä on häpeilemättä oma lehmä ojassa, ja siitä me ensisijaisesti huolta pidämme. Totta, meitä yhdistää aikanaan leimahtanut rakkaus Amigaan, mutta vuosien varrella asioille on syntynyt tietty tärkeysjärjestys. Yhdistys ja sen jäsenet ensin, muut asiat sitten. Siksi me olemme vielä olemassa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jonkinlaista luonteenlujuutta edustaa myös se seikka, että Saku-lehden 11. vuosikerta starttaa ensi vuonna. Artikkelimäärä on valitettavasti ollut tasaisessa laskussa, ja haluankin evästää tässä kaikkia lukijoita ensi vuoteen. Jos ja kun uusia tuotteita tulee ensi vuonna markkinoille ja tulet sellaisia hankkineeksi, kirjoita ihmeessä siitä juttu Sakuun, vaikka pienikin. Ei tekstin tarvitse olla Nobel-tasoista - tämä on lehti harrastajalta toiselle, ja täällä toimituksessa kyllä oiotaan pahimmat mutkat. Lehteä ei olisi olemassa ilman teitä, ja jokaiselle jutulle on varmasti lukijoita. Vuosikokouksessa kaiken myllerryksen sivussa istuimme Jannen kanssa hiljentyneessä sivupöydässä. Janne näpytteli läppäriään ja minä katselin Pegasoksen ja GE:n pöydän ympärillä kuhisevaa ja iloisesti purpattavaa kävijäparvea. Hymyilin. Janne kysyi, mille nauran. "Tämän takia tätä hommaa tehdään", sanoin. Ja se on totuus. Ei Amigan, ei Thendic-Francen, ei kenenkään muun. Meidän. Anu Seilonen Päätoimittaja |
|||||||||
| Etusivulle Sivun alkuun Sivukartta |