Sekalaiset

Erinäköinen Amiga

Idea kotelon vaihtamiseen lähti liikkeelle jo vuoden 2000 kesällä, kun ostin nykyisen Amigani. A1200-kokoonpano oli rakennettu IBM:n pieneen tornikoteloon, joka oli kyllä sinänsä toimiva ratkaisu, muttei kuitenkaan niin silmiä hivelevän kaunis. Päätin lähteä päivittämisessä hitaasti liikkeelle; ostaisin sopivan tornin vasta sitten, kun sellainen tulisi vastaan sopivaan hintaan.

Aika kului, eikä sopivaa koteloa ollut kävellyt vastaan. Vuoden 2002 vapun vieton keskellä kuitenkin sain toisenlaisen idean. Kaverini kertoi, kuinka hän oli lukenut netistä projektista, jossa PC oli rakennettu hifilaitemittoihin sopivaan koteloon kotiteatterikäyttöä varten. Seuraavana aamuna etsin käsiini mitan ja aloin tutkia mahdollisuuksia. A1200 ja Blizzard 1230-IV ovat yhdessä n. 41 cm pitkä yhdistelmä, eli se sopisi 42 cm leveään koteloon. Muiksi minimimitoiksi kokoonpanolle sain korkeudeksi 9 cm ja syvyydeksi n. 35 cm. Tällaistakaan koteloa ei ihan heti tullut vastaan, ja ehdinkin jo hankkia vanhan AT-maxitornikotelon varalle sekä pöytämallin AT-kotelon.

Lopulta onnistuin kuitenkin löytämään paikallisesta TV- ja radiohuollosta DUX-merkkisen videon, joka täytti mitoiltaan vaatimukseni.

Rakentaminen alkaa

Ensimmäinen tehtävä oli tyhjentää kotelo vanhasta rojusta. Se sujui suhteellisen helposti, samoin kuin etupaneelin karsinta turhista napeista ja muusta tarpeettomasta materiaalista. Samoin purin Amigani pois vanhasta kotelosta, jotta voisin mittailla ja sovitella tavarat uuteen kotiin. Gentle Eyeltä tilasin Lyran, PCMCIA-kulma-adapterin sekä AmigaOS 3.9:n. Aikaisemmin olin jo hankkinut käytettynä toisen PCMCIA-adapterin.

Kaksi kappaletta tarvitsin, jotta saisin verkkokortin mahtumaan kotelon sisään. Suunnittelin verkkokortin 180 asteen kulmaan emolevyn päälle. Lyra puolestaan sen vuoksi, että käytän Amigaani lähinnä vanhojen pelien pelaamiseen, ja nyt saisin siis painettua peleissä useamman napin yhtä aikaa pohjaan, joka on jossain peleissä aika välttämätöntä.

Lyra-adapterista voit lukea Janne Peräahon arvostelun toisaalta tästä lehdestä!

Uusia ideoita

Koska olin aikeissa ostaa television, päätin lisätä koteloon scart-liittimen RGB-kuvaa varten. Toisaalta, koska vain toinen TV:n scart-liittimistä tukisi RGB:tä, pitäisi kuva saada myös jollain toisella keinolla TV:lle, sillä DVD-soitin veisi tulevaisuudessa RGB-scartin. Laadullisestihan S-video on RGB:stä seuraava alaspäin, joten aloin tutkia mahdollisuuksia lisätä S-video-liitäntä Amigaani, komposiittivideo kun ei kuvanlaadullaan minua houkutellut. A1200:aan pohjautuvassa CD32:ssahan S-video-liitäntä on vakiona, joten mahdotonta sen lisääminen ei pitäisi olla. Netistä löysinkin ohjeet, joilla A520-TV-modulaattorista saisi kuvan ulos S-videona. Moista laitetta en kuitenkaan itse omistanut, ja toiseksi se olisi vienyt turhaa tilaa jo muutenkin pienessä kotelossa. Lisäksi scan doubler varasi jo Amigan videoportin.

Parin päivän surffauksen jälkeen tein löydön. Sain selville, että A1200:n modulaattoripiiri on sama kuin 8-bittisen Sega Master System 2 -pelikonsolin. Lisäksi löysin datalehden ko. piirille, vaikka se olikin japaniksi. SMS2:een oli S-video-modifikaatioita ilmeisesti tehty. Löysin sivun, jossa oli ohje S-video-ulostuloon, tosin kytkentää ei ollut testattu, koska tekijällä ei ollut kyseistä liitäntää tukevaa televisiota. Mutta datalehdistä varmensin piirin oikeat jalat ja päätin kokeilla onneani.

Itse modifikaatio oli helpohko. A1200 käyttää kuvan modulointiin Sonyn CXA1145M-piiriä, joka on emolevyllä piiri U12, lähellä RF-modulaattorin suojakuorta. Yhdistetyn Y-signaalin (luminanssi + synkronointi) saa ulos piirin jalasta 16 ja C-signaalin (krominanssi) jalasta numero 15. Näiden perään vain 75 ohmin vastukset sekä 200 mikrofaradin elektrolyyttikondensaattorit, plus-jalat kohti piiriä. Maasignaalit yhdistin toisiinsa ja juotin RF-modulaattorin kuoreen. Itse komponentit juotin pienelle muovilevyn palaselle, kun en verolevyä omistanut sillä hetkellä.

Johdon päähän naaraspuolinen neljä pinninen minidin-liitin, joka kytketään seuraavalla tavalla. Pinniin numero 1 Y maa, nro. 2 C maa, nro. 3 Y ja nro. 4 C. Ja hyvinhän se sitten toimikin, TV-kortilla kuva näkyi väreissä ja suhteellisen terävänä. Huono puoli oli se, että kuvan kontrasti vaihteli voimakkaasti riippuen valoisuudesta. Onneksi tämä vaivasi vain TV-kortin kuvaa, sillä oikeassa televisiossa tätä ilmiötä ei tapahdu. Kuva on paljon tarkempi kuin komposiittivideosta saatu kuva, mutta kuvassa on kuitenkin enemmän kohinaa kuin RGB-kuvassa.

Lisäksi tein siis scart-liittimen, josta saa ulos RGB-signaalia. Aluksi tein kytkennän netistä löytämieni ohjeiden mukaan. Ensimmäisellä yrittämällä ei kuitenkaan kuvaa televisioon tullut. Tarkistin kytkennän, mutta en havainnut vikaa. Päätin kokeilla toista kytkentää, Saku #16:n ohjeiden mukaan. Mutta taaskaan ei kuvaa tullut, värit vain vilisivät TV:ssä. Pidemmänpuoleisen pohdiskelun jälkeen keksin, että synkronointisignaali tulee eri pinniin kuin ohjeessa. En nimittäin ollut tekemässä välikaapelia kuten ohjeessa, vaan liittimen koteloon, josta signaali viedään normaalia scart-kaapelia pitkin TV:lle. Eli csync pitikin kytkeä pinnin 20 sijasta pinniin 19.

Virheen korjauksen jälkeen alkoi kuva näkyä oikein TV:ssä. Scart-liittimeni jakaa Amigan videoportin, mutta onneksi se ei ainakaan näkyvästi kuvanlaatuun vaikuta, vaikka pitäisi sekä TV:n että monitorin päällä yhtä aikaa.

Rakentaminen jatkuu

Koteloon tuli kaiken kaikkiaan seuraavat osat: emolevy, turbokortti, kovalevy, korppuasema, lisälevyasema ohjaimineen, CD-ROM-asema, PCMCIA-verkkokortti ja virtalähde. Kun laitoin kaikki osat koteloon yhtä aikaa, alkoi kotelo näyttää jo ahtaalta. Virtalähteestä oli otettava kuoret pois, sekä korkeutensa että syvyytensä takia.

Pieni varoituksen sana lienee myös paikallaan. Virtalähteessä on aika suuria kondensaattoreita, joten on syytä antaa niiden purkautua aina ennen kuin pistää sormensa lähellekään sen sisälmyksiä. Itse tein sen seuraavalla tavalla: kun sammutin Amigan, otin virtajohdon pois, ja sen jälkeen virtakytkin takaisin on-asentoon. Tuuletin pyörähti yleensä hiukan, ja vielä odottelemalla kuului kuinka kondensaattorien varaus purkautui. Sen jälkeen vasta kävin käsiksi virtalähteeseen.

Kotelon muoviosia aloin muokkaamaan Dremelillä, katkaisulaikkoja kului jo tässä vaiheessa muutamia. Alumiiniosien työstön jälkeen laskin kulutukseksi jo yli kymmenen laikkaa. Etupaneelista otin lähes kaiken muovin pois, jätin vain reunat, joihin voisin kiinnittää alumiinilevyn. Samoin takalevy koki aikamoista muodonmuutosta. Takalevyksikin tulisi alumiinilevyä.

Kun kotelo oli karsittu minimiinsä, oli aika taas sovitella tavarat koteloon. Ja hyvinhän ne sinne sopivatkin - tai no, ei välttämättä hyvin, mutta mahtuivat kuitenkin. Olin suunnitellut arkkitehtuurin siten, että emolevy tulisi pohjalle etureunaan, levy- ja CD-asemat sen yläpuolelle ja takareunaan virtalähde sekä kovalevy. Sitten tuli mieleen ajatus, että millähän ilveellä saan ne asemat "leijumaan" siihen emolevyn yläpuolelle. Joksikin aikaa jo vaihdoin suunnitelman siten, että asemat pohjalle ja emolevy päälle. Se idea kuitenkin tuli tuomittua sen perusteella, ettei ilma olisi päässyt kiertämään kotelossa juuri lainkaan. Palasin takaisin suunnitelmaan A.

Keksin sitten, että alumiinilevystä voisin tehdä telineet, joiden varassa asemat olisivat. Niinpä ryhdyin suunnittelemaan sopivia paloja pahvin avulla. Kun sopivat palaset oli tehty, rautasaha käteen ja alumiinilevyn kimppuun. Sovitteluun meni aikansa, mutta lopulta sain sellaisen tuloksen aikaiseksi, johon olin tyytyväinen.

Etu- ja takalevyn suunnittelin myös ensin pahvista, jonka jälkeen otin taas Dremelin ja porakoneen esiin ja aloin työstämään alumiinia. Lopputulos oli ihan ok, pari pientä harhajälkeä sain aikaiseksi, mutta nekin sain suhteellisen näkymättömäksi hiontavaiheessa ennen maalausta.

Virtalähteestä jouduin sahaamaan regulaattorien jäähdytyslevyjä hiukan matalammiksi, jotta se ylipäätään mahtuisi koteloon sisälle. Kun kaikki mahtuivat kotelon sisään, oli aika testata kokoonpanoa. Kaikki toimi muuten hyvin, mutta jostain syystä VGA-monitorille tuli vihermusta kuva. Otin virrat pois päältä ja liitännät tutkinnan alle. Syyksi paljastui irtonainen maajohto, joka oli kontaktissa scan doublerin piirilevyyn, hups! Onneksi mitään ei kärähtänyt, ja kun poistin johdon, oli kuvakin taas normaali, ainakin melkein. Kuvassa nimittäin esiintyi lyhyitä vaakasuoria häiriöviivoja ja välillä kuva häipyi kokonaan. Samaan aikaan RGB- ja RF-kuva näkyi kuitenkin hyvin televisioissa. Eli vika paikallistui scan doubleriin. Myöhemmin huomasin, että scan doublerin liitinpiirilevyssä kondensaattori oli saanut siipeensä taivuttelusta, samoin veto sen toiseen jalkaan oli poikki. Nämä sain korjattua johdolla ja vaihtamalla komponentin. Vaakaviivat hävisivät, mutta kuva häipyi välillä edelleen.

Poks!

Huomasin myöhemmin, että kuva häipyi vain silloin kun virtalähde oli paikallaan kotelossa. Jos sen nosti pois kotelosta, kuva pysyi hyvänä koko ajan. Samoin jos virtalähdettä nosti muutaman sentin ylöspäin, oli kuva ok. No, ylimääräistä tilaa ei kuitenkaan kotelossa ollut moiseen operaatioon. Niinpä piti yrittää poistaa häiriötä muilla keinoilla. Tein alumiinilevystä pienen suojan videoliitännän päälle, mutta se auttoi vain vähän. Seuraavaksi tein virtalähteelle puolittaisen koteloinnin, myös alumiinista. Kuori peittää virtalähteen alapuolelta, emolevyn puoleiselta reunalta sekä vähän matkaa yläpuolelta.

Taas testaamaan. Virtajohto paikalleen ja sen jälkeen johto pistorasiaan. POKS! Kaikki ei ollut ilmeisesti kunnossa. Virtalähteestä räjähti nimittäin vastus. Syynä oli joko liian ohut eristys virtalähteen piirilevyn ja kuoren välissä tai sitten se, että päällyskuori oli kosketuksissa regulaattorien jäähdytyslevyihin. Myöhemmin huomasin, että jälkimmäinen taisi olla oikea syy, nimittäin virtalähteen maajohdon ja yhden jäähdytyslevyn potentiaaliero oli n. 100V(!), kun mittasin sen yleismittarilla Amigan ollessa päällä.

Onnekseni vastuksesta jäi noin kahden neliömillimetrin kokoinen pala kuorta jäljelle, jotta pystyin katsomaan vastuksen arvon ja ostamaan uuden tilalle. Virtalähde alkoikin toimia, kun vaihdoin vastuksen. Onni onnettomuudessa, sillä jos olisin joutunut hankkimaan uuden virtalähteen, eivät takapaneelin reiät virtalähteen liittimille olisi varmastikaan olleet kohdallaan. Toisaalta tuliterää virtalähdettä ei muutenkaan tekisi mieli heti purkaa.

Paransin eristystä sekä virtalähteen ala- että yläpuolelta ja huomasin, etteivät alumiinikuoretkaan riittäneet häiriön poistoon. Kuva räpsyi edelleen, tosin kylmänä kuva pysyi vakaana, mutta kunhan Amiga oli ollut noin 20-30 minuuttia päällä, alkoi kuva taas räpsyä. Tein myös havainnon, ettei NTSC-kuva kärsinyt häiriöstä juuri lainkaan; vain pieni alue kuvasta värähteli silloin tällöin. Workbench-ruutu ei kärsinyt ongelmasta puolestaan lainkaan, vaan kuva piirtyi monitorille hyvin. Eli ilmeisesti verkkovirran 50 Hz säteili kotelon sisällä sen verran, että aiheutti häiriötä scan doublerille PAL-kuvassa. Ratkaisu ongelmaan olisi se, että vaihdan kovalevyn ja virtalähteen paikkoja kotelon sisällä, mutta se saa odottaa ainakin ensi kesään, sillä televisiosta kuva näkyy hyvin kaikilla liitäntätavoilla. Työpöytä näkyy puolestaan monitorista hyvin, koska se käyttää korkeampaa näyttötilaa korkeammalla virkistystaajuudella.

Loppukokoonpano

Jos kotelo vaikutti jo aiemmin ahtaalta, niin kaikkien välikaapelien lisäämisen jälkeen vaikutti jo siltä, ettei koteloon jäisi senttiäkään tilaa. Asiaa auttoi hiukan se, että viipaloin lattakaapelit, kuten IDE- ja floppykaapelit, noin 10 johtimen nippuihin. Lisäksi pyrin järjestelmään kaapelit siten, että ilma pääsisi liikkumaan mahdollisimman hyvin.

Etupaneeliin tein pienet reiät 3 mm:n ledeille. Virta-, kovalevy- ja levyasemaledit sain suoraan emolevystä 180 ohmin etuvastuksien kautta. Lisälevyaseman ledin tilalle vaihdoin johdon päässä olevan ledin ja CD-asemaakin modifioin sen verran, että laitoin sen oman ledin rinnalle johdon päähän toisen. Tosin sen vuoksi CD-aseman ledi vilkkuu nyt himmeämpänä kuin muut, mutta en halunnut poistaa pintaliitoslediä CD-asemasta. Ledirivistön liimasin kuumaliimalla etupaneelin taakse, ja ledien ja niiden reikien välissä on kirkas muovi. Lisäksi etupaneeliin tein erillisen eject-napin CD-asemalle, näppäimistöliittimen reiän ja peliporttien liittimet. Lyran näppäimistöliittimen johdon korvasin pidemmällä, ja lisäksi jouduin taivuttamaan liittimen vinoon, jotta se mahtuu olemaan CD-aseman alla.

Takapaneeliin tuli virtalähteen liittimet, sarja-, rinnakkais- ja lisälevyasemanliitännät, Scart-liitin, S-video-liitin, scan doublerin SVGA-liitin sekä vielä RCA-liittimet äänelle, RF-signaalille ja komposiittivideolle. Takalevyyn tein lisäksi reiän verkkokaapelia ja isomman reiän 6 cm:n tuuletinta varten. Tuulettimen kytkin 100 ohmin potentiometrin kautta, joten takapaneelista voi säätää tuulettimen nopeutta. Verkkokaapelin liittimen tein jatkopalasta, jonka purin ja juotin kiinni lyhyen johdon, jolla sen pystyi kytkemään PCMCIA-verkkokortin liitinmoduuliin.

Kun alumiinilevyt oli maalattu ja liittimet kiinnitetty takalevyyn, oli aika kiinnittää paneelit koteloon. Siinä vaiheessa huomasin yhden suunnitteluvirheen. RCA-liittimet olivat hiukan liian ylhäällä ja ottavat kovalevyn asennustelineeseen kiinni. Korjasin tilanteen sopivalla määrällä eristysteippiä. Toisenlainen korjaus sitten, kun vaihdan kovalevyn ja virtalähteen paikkoja. Alumiinilevyjen kiinnitystä yritin aluksi kuumaliimalla, mutta käyttämäni kuumaliima ei oikein pysynyt alumiinissa, joten piti keksiä toinen kiinnitystapa. Ostin vesiliukoista kontaktiliimaa, joka ainakin lupasi liimata metallia ja muovia. Sillä sainkin sitten paneelit pysymään paikoillaan.

CD-aseman luukkuun tein myös oman alumiinisuikaleen, jonka liimasin pikaliimalla sopivan paksuisen muovipalikan avulla luukkuun kiinni. Lisäksi pursotin välin täyteen kuumaliimaa, jotta kiinnitys varmasti pitäisi. Alumiiniluukku on aika väljä verrattuna etupaneelin aukkoon, mutta sen verran on myös väljä CD-aseman kiinnitys koteloon, että oikeastaan on vain hyvä, että toleranssia löytyy vähän. Lisäksi kun maalasin CD-aseman oikean etupaneelin myös mustaksi, ei rako erotu hirveästi. Pohjaan laitoin kuusi kappaletta kumitassuja ja neljä kromiputken pätkää, joilla sain viimeisteltyä hifilaitemaisen ulkonäön. Lopuksi vielä tarrat liittimien viereen, ja projekti oli tässä muodossaan valmis.

Yhteenveto

Olen aherrukseni jälkeen tyytyväinen, että tulin lähteneeksi tähän projektiin. Nyt Amigani saa viettää aikaansa paremmassa seurassa vahvistimen, CD-soittimen yms. vieressä. Tämä helpottaa huomattavasti sijoittamista ja laskee lisäksi kynnystä Amigan käyttöön. Lisäksi näppäimistön ja ohjaimet saa helposti irrotettua tai vaihdettua kotelon etupaneelista. RGB:n ja S-videon kautta on mukava pelata esim. Sensible Socceria 32" laajakuvatelevisiossa.

Negatiivisena puolena projektissa on PAL-kuvan räpsyminen scan doublerin kautta, joka tosin on korjattavissa, ja varmaan sen teenkin lähitulevaisuudessa. Lisäksi koteloon ei voi asentaa juuri enää mitään laajennuksia, kuten esim. PCI-väyläkorttia. Mutta enpä niitä nykyisessä käytössä hirveästi kaipaakaan. Turbokortin pystynee vaihtamaan tehokkaampaan tarvittaessa, tosin vaivaa joutuu näkemään aika paljon. Rahaa projektiin upposi kaiken kaikkeaan 220 euroa, joista PCMCIA-adapterien, Lyran ja AmigaOS 3.9:n osuus on 160 euroa. Itse kotelointi tuli siis maksamaan 60 euroa.

Sekalaiset

Sivun alkuun

Sivukartta