Viime Sakussa kerroin asuinalueelleni tulleesta kiinteästä Internet-yhteydestä ja siitä, miten liitin A1200:ni verkkoon PCMCIA-verkkokortin avulla. Kerron nyt verkon käyttökokemuksista ja tapahtuneista muutoksista.

Sinnittelimme toukokuuhun saakka 64-kilobittisellä yhteydellä, joka kaiken lisäksi tahmasi, pätki ja hidasteli. Ulkomaankaistakin oli niin ahdas, ettei sinne meinannut millään päästä. Kun vielä ulkomaanyhteyksistä veloitettiin erillistä maksuakin, päätimme vaihtaa verkko-operaattoria.

Toukokuun alussa saimmekin Telialta 256-kilobittisen yhteyden, jolla kelpaa surffata. Yhteys ei ole vielä kertaakaan tahmannut, data liikkuu kaksisuuntaisesti 30 kilotavua sekunnissa. Pahimmillaankin siirto on hidastunut 15 kilotavun sekuntivauhdin tasolle, joka vastaa suunnilleen kaksikaistaista ISDN:ää. Ruokahalu kasvaa syödessä, tällä hetkellä suunnitelmissa on jo 2 Mbit/s -yhteys, joka toteutuu heti kun saamme lisää osakkaita verkkoon.

Kokeilevana eksperimentalistina olen toki tehnyt yhteydellä kaikenlaista. JPnet on saanut täysin uutta pontta oman FTP-palvelimen, telnet-linjojen, WWW-sivujen, AmiComSys-palvelimen ja muiden uudistusten johdosta. Kaiken asentaminen ei ole aina onnistunut kertaheitolla, mutta yleensä ottaen uudet palvelut asentuvat yllättävänkin helposti.

Haastavampi homma olikin sitten asentaa Linux toiselle kiintolevylleni. Päädyin Debianiin ja päätin kokeilla, miten sen asentaminen sujuu ensikertalaiselta. Hain ftp.debian.orgista itselleni Linuxin perusasennuspaketin (Amiga-install.lha ja base-xx.tgz). Amiga-installin purettuani ja asennusdokumentin printattuani painoin jännityksellä "Amiga Install" -ikonia. Ja kas, hetken konettani tutkittuaan Linux valtasikin koko koneen haltuunsa. Eteen ilmestyi asennusruutu.

Alku aina helppoa. Asennusohjelma kyseli näytön tyyppiä, näppäimistökarttaa, pakettien sijaintia, asennustyyppiä, aikavyöhykettä ja vastaavaa. Ensimmäisellä kerralla verkkokorttiajurit jäivät kuitenkin asentamatta, kun en vielä tiennyt oman verkkokorttiajurini tyypin olevan "apne". Ohjeidenlukusession jälkeen tämäkin selvisi.

Seuraavaksi asennusohjelma kysyi, mitä kaikkea haluan asentaa. Uhrasin Linuxille parin gigatavun partition, joten täysi asennus sallittakoon. Nyt edessä oli asennusmedian valinta. Minullahan ei Linux-CD:tä tai vastaavaa ollut, joten jouduin asentamaan Linuxin suoraan verkon yli. Valitsin asennustyypiksi "FTP" ja annoin installerin jatkaa omaa elämäänsä.

Kas, nyt päästiin jo käyttäjiä luomaan. Tein root- ja muut tunnukset ja jatkoin eteenpäin. Ensimmäisellä yrittämällä komento dselect (asennuspakettien noutaminen & asentaminen) ei toiminut, sillä yhteyttä FTP-palvelimelle ei saatu. Niinpä tietysti. Kerneliin oli asennettu kyllä apnen ajurit, mutta muuten kone ei vielä tiennyt siitä. Näinpä edessä oli ifconfigilla ja routella leikkiminen:

ifconfig eth0 62.236.120.129 broadcast 62.236.120.255 netmask 255.255.255.0
route add -net 62.236.120.0
route add -net 62.236.120.1
route add -net 62.236.120.2
route add default gw 62.236.120.1

Ylläolevankin olisi ehkä voinut tehdä vähemmällä, mutta ensikertalaisena otin varman päälle. Johan alkoi lyyti kirjoittaa, dselect pääsi FTP-palvelimelle. Noin neljän tunnin ja reilun 400 megatavun imuroimistuokion jälkeen kaikki paketit olivat saapuneet. Asennusohjelma jatkoi automaattisesti ohjelmien asennusta ja configuroimista. Yllättävän helpostihan tämä tuntuu sujuvan, luulin etukäteen että minun tulisi itse purkaa ja asentaa paketit.

Asentamisen jälkeen edessä oli tuttu Linuxin shell-prompti. Aikani tekstipohjaisilla ohjelmilla leikittyäni päätin kokeilla, toimiiko X ja jos toimii, miten nopeasti. Gosh. Ensimmäisellä yrityksellä X ei saanut näyttöä avattua. Onneksi hakemistosta /usr/doc/X11R6/ löytyi pelastava esimerkkitiedosto XF86Config, jonka kopioiminen hakemistoon /etc/X11 auttoi. Tuostakin tosin piti käydä muuttamassa hiiren tyypiksi /dev/mousen tilalle /dev/amigamouse.

No nih, X käynnistyi. Sääli kyllä, näyttötila oli rupuinen 640x480. Eihän sellaista kukaan voi käyttää, joten äkkiä pois painamalla Ctrl-Alt-Backspace ja /etc/X11/XF86Configin modelinejä muokkaamaan. m68k-Linuxin FAQ-sivuilta löytyi onneksi pelastava rivi, jolla sain 832x600-tilan toimimaan kuten pitääkin. Valitettavasti X vain on aivan liian hidas AGA-koneessa, jos värejä iskee enemmän kuin 16 kappaletta. Edes 68060-prosessori ei auta asiaa, joten näytönohjain on enemmän kuin paikallaan.

Muutoin Linux toimii aivan kuten sen pitääkin. Tähän asti se on tuntunut erittäin vakaalta, ja jos minulla olisi toinen kone, tekisin siitä WWW-palvelimen ja jotain muutakin. Normaalikäytössä AmigaOS on minulle edelleenkin se luontevin vaihtoehto, sillä se on huomattavasti yksinkertaisemmin muokattavissa ja peruskäytössä tuntumaltaan paras. Kuten ylläolevasta huomaatte, Linux ei ole maailman yksinkertaisin asennettava tai muokattava, jos Unix-kokemus uupuu. Kokeilemisen arvoinen se ehdottomasti on, sillä onhan sille paljon mukavaa ohjelmistoa ja se on erittäin vakaa.

Lisätietoja:

http://kannu.hai.fi
http://wea2.hai.fi
http://www.linux-m68k.org
http://www.debian.org