Tapahtumat sijoittuvat kevääseen 1998, maaliskuulle. Olin jo pitemmän aikaa pohtinut koneen vaihtoa, olihan minun viissatkuni palvellut jo pitkän ajan. Laajentaminen ei enää tullut kysymykseen, kun prossutehot olivat mitä olivat. Alkoi uuden koneen metsästys. Positiiviset kokemukset Amigasta puolsivat valinnassa. Töiden PC oli ollut monella tapaa pettymys. Olihan siinä tehoa (233 MMX/48 Mt), mutta se käytettävyys ja sympaattisuus puuttuivat. Eräässä kyläpaikassa sain toistuvasti kokeilla kykyjäni A1200:lla, jossa on turbot yms. vitkuttimet. Aloin jopa nähdä unia moisesta masiinasta. Tähän kaikkeen antoi vielä lisää potkua vakinaistettu työ ja "korkea" palkka. Menetin melkein hermoni, kun ajattelin koneen vaihtoa...

Siispä tuumasta toimeen. Tein ensin talousarvion, johon sisällytin kaiken mahdollisen (paitsi mahdolliset kulut mahdollisesta tyttöystävästä...). Tilanne näytti valoisalta. Uskalsin ottaa ratkaisevan askeleen ja ostin erään ilmoituslehden (ei maksettu mainos), joka oli pettymys. Ei yhtään isompaa Amigaa... Kyllä niitä PC-koneita olisi ollut, mutta kokemukset töistä eivät innostaneet. Lisäksi vielä tekninen tukeni ilmoitti, että jos ostan PC:n, niin saan pärjätä sen kanssa yksin. Jo pelkkä ajatus tästä sai karvat nousemaan pystyyn.

Kun ilmoituksista ei löytynyt sopivaa konetta, päätin soittaa Karelia Computerille. Siellä oli hyllyssä A1200 ja 8 Mt:n muistikortti. Kun hintakin oli kohdallaan ja entisen koneen sain vaihdossa pois, tein kaupat. Samalla ilmoitin tekniseen tukeeni, että hommaisi kiintolevyn ja äkkiä. Alkoi vanhan koneen pakkaaminen. Haikein mielin sammutin virrat viimeisen kerran tästä koneesta, joka oli jossain määrin ollut jopa ystäväni.

Postissa sain paheksuvia katseita, kun raahasin kaksi isoa laatikkoa ovista sisään. Paheksuvat katseet muuttuivat hymyksi, kun ladoin taalarit tiskiin, jotta ex-koneeni pääsi viimeiselle matkalleen. Soitin Karelialle ja ilmoitin, että kone on tulossa. Samalla kaupan sisältö muuttui. Tinkasin mukaan tarvittavia piuhoja yms. mitä koneeseen tarvitsi. Samalla sovimme, että minun uusi koneeni tulee pikana takaisin. Olin näes järjestänyt työni siten, että pääsin hakemaan kiintolevyni.

Koitti vihdoin päivä, jolloin postilaatikossani oli pikapakettikortti. Ei kuin nostamaan pankista rahat ja konetta hakemaan. Yllätys oli suuri, kun avasin laatikon huoneessani. Kone ei paljon uutta hävennyt. Näppäimet olivat puhtaat eikä kuorissa ollut mitään vikaa. Olin onnesta mykkä. Kaksi päivää tappelin pelkällä korputtimella ja silloin kyllä tuntui, että mitähän tästäkin tulee. Mutta kun saimme kiintolevyn istutettua sisuksiin ja vähän täyhkää perään, niin ajatukseni muuttuivat. (Kiintolevyn istuttaminen oli helpohko homma (seurasin sivusta ja pelasin DOOM:ia). Aikaa kului rattoisasti päivä. Kahvia kitattiin pannullisia ja parvekkeellakin tuli välillä käytyä.) Systeemini valmistui odotusten mukaisesti. En katunut hetkeäkään koneen vaihtoa, kun käytin konetta tavanomaisiin askareisiin.

Kun vertaan tätä konetta entiseen, on ero huomattava. Vaikka tämä ei olekaan mikään bittibaanan ferrari, niin olen kuitenkin tyytyväinen. Kaikenlainen pakkailu yms. sujuu vaivattomasti. Se, miksi kirjoitan tätä juttua, juontaa juurensa aikaisempiin Sakuihin. Yleensä äänessä ovat ne, joilla on jokin 060-pohjainen mylly. On hyvä, että näistä koneista kirjoitetaan. Mutta me peruskoneiden omistajat olemme olleet hiljaa. Miksi näin? Häpeämmekö me omia koneitamme, kun tämä ei juuri satu olemaan se nopein ja kaunein? Mielestäni kone on käyttäjänsä mukainen. Toivoisin, että muutkin kirjoittaisivat kokemuksiaan koneen vaihtamiseen liittyen, koska kyseessä on kuitenkin projektiluontoinen homma, jossa mukana on suuret tunteet.

Oma pakettini on seuraavanlainen: A1200/10 Mt/270 Mt (Western Digital), Philips CM8833-II ja Schneider s180 raapustin. Enkä todellakaan voi moittia konettani mopoksi viissatasen jälkeen. Käytettävyydeltään nämä molemmat ovat olleet omaa luokkaansa, jopa inhimillisiä.

Toivotan kaikille Sakun lukijoille rauhaisaa kesää. Muistakaa, että me Amiga-hemmot olemme oma porukka, jolla on raskas tie kuljettavana tässä PC-pohjaisessa kulttuurissa.

Jälkikirjoitus: Eletään vuotta 1999 ja koneen hankinnasta on kulunut noin vuosi. Tällä hetkellä koneessani jyllää 030/50 MHz Blizzard varustettuna 32 Mt:n SIMMillä. Monitorina on uudenkarhea Nec-multisync ja tulostuksesta huolehtii HP690C. Eli koneeni on aikojen saatossa kokenut melkoisia muutoksia. Omat paineensa uudistuksille on luoneet työni aiheuttamat vaatimukset. Toisaalta laajentaminen on ollut helppoa, kun rahaa on toistaiseksi riittänyt. Aika näyttää, mitä jatkossa tapahtuu.