| Installerin ohjelmointi - Osa 1 |
| Ilkka Lehtoranta <iti@solutions.fi> |
| Joskus 80-luvulla oli hyvin tavallista, ettei ohjelman mukana tullut minkäänlaista asennusohjelmaa, vaan käyttäjän piti asentaa kaikki itse. Jos ohjelman mukana sattui tulemaan asennusohjelma, oli se usein hyvin kömpelö ja vaikeaselkoinen. Pahimmillaan asennusohjelma oli pelkkä komentorivitiedosto, joka kopioi omat tiedostonsa jonnekin päin kiintolevyä kysymättä käyttäjältä mitään. Joissakin saattoi ehkä valita jopa mille osiolle ohjelman asentaa, muttei kohdehakemistoa. Niinpä useimmat käyttäjät asensivatkin ohjelmat mieluummin itse kuin antoivat asennusohjelman sotkea kiintolevyä.
Onneksi joku edesmenneellä Commodorella keksi tehdä yleiskäyttöisen asennusohjelman, jonka avulla asennus käy vaivattomasti. Riittää että ohjelmoija laatii pienehkön tekstitiedoston ohjaamaan Installerin toimintaa. Seuraavassa esittelen pintapuolisesti laatimaani yksinkertaista asennusohjelmaa, jota voi käyttää paitsi levykelehden asentamiseen, myös omien Installerien pohjana. Löydät listauksen kokonaisuudessaan ikonin kera nimillä Saku_Install ja Saku_Install.info. Yksi tärkeimmistä ohjelmointikielien ominaisuuksista ovat muuttujat. Installerissa muuttujia ei tarvitse esitellä erikseen kuten esim. C:ssä. Riittää vain että asetetaan sille joku arvo set-lauseella. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä set-lauseen käytöstä: (set #dirname @app-name) Ensimmäisessä muuttuja #dirname saa arvokseen muuttujan @app-name sisällön. @-alkuiset muuttujat ovat Installerin valmiiksi määrittelemiä muuttujia, joita voi käyttää hyödykseen. Tässä tapauksessa @app-name on sama kuin asennusohjelman info-tiedostossa olevan APPNAME-tooltypen arvo. Niistä lisää myöhemmin. Joskus on tarpeen yhdistää useita merkkijonoja yhdeksi, kuten kolmannessa tapauksessa on tehty. Tämä hoidetaan cat-funktiolla. Huomaa, että Installerin muuttujat ovat tyypittömiä eli muuttujat voivat saada arvokseen yhtä hyvin luvun kuin merkkijononkin. Sen lisäksi ne ovat kaikki globaaleja eli toisin sanoen paikallisia muuttujia ei ole. Yksi useimmin tarvittavista ominaisuuksista on kohdehakemiston kysyminen: (set @default-dest Tässä asetetaan muuttujalle @default-dest uusi arvo askdir-funktion avulla, joka avaa ikkunaan hakemistolistauksen. Parametrilla 'prompt' asetetaan teksti, joka näkyy listauksen yläpuolella. Pyri pitämään se mahdollisimman lyhyenä, sillä mitä pidempi se on, sitä vähemmän jää tilaa itse hakemistolistaukselle. Parametri 'help' asettaa ohjetekstin (pakollinen), joka tässä tapauksessa on Installerin oma vakioteksti, mutta halutessasi voit laatia oman. 'default' määrittelee hakemiston, jota Installer ehdottaa käyttäjälle. Tässä tapauksessa annamme Installerin itse päättää oletushakemistosta. Parametri 'newpath' on tässä tapauksessa hieman turha. Koska hyvin usein annamme käyttäjän vain valita polun, jonne asennamme itse ohjelman, täytyy meidän vielä lisätä @default-dest:iin ohjelman hakemiston nimi. Se tehdään käyttäen tackon-funktiota: (set @default-dest (tackon @default-dest "#dirname")) Missään nimessä ei pidä käyttää cat-funktiota, koska seurauksena saattaisi olla virheellinen hakemistopolku. Nyt kun olemme lopultakin saaneet määriteltyä kohdehakemiston, voimme luoda sen: (makedir @default-dest (infos)) Parametri 'infos' määrää, että hakemistolle luodaan kuvake. Jos haluat varmistuksen käyttäjältä, voit lisätä parametrin 'confirm' jolloin kysytään varmistus, mutta tällöin myös parametrit 'prompt' ja 'help' täytyy määritellä. Jos tarkoituksena on tehdä jotain jännää pitkän aikaa, voit asettaa ikkunaan tekstin, joka näkyy kun Installer tekee jotakin. Koska aiomme kohta kopioida pitkän liudan levykelehden tiedostoja asetamme tekstin "Kopioin tiedostoja...", jonka määrittelimme jo aiemmin: (working #copying) Mikäli working-lausetta ei käytetä, näkyy ikkunassa "Working on Installation" tai vastaava suomeksi. Nyt sitten alamme kopioida tiedostoja: (copyfiles 'source' määrittelee lähdehakemiston, joka tässä tapauksessa on sama hakemisto, mistä Installer käynnistettiinkin. 'dest' on tietenkin kohdehakemisto. Parametrilla 'pattern' voimme valita kopioitavat tiedostot kuin hakemistotkin. Vaihtoehtoisesti voisimme käyttää myös parametria 'all', joka kopioi kaikki tiedostot hakemistoja myöten. Jos hakemistoja ei haluta kopioida, lisätään parametri 'files'. Muita hyödyllisiä parametreja ovat mm. 'nogauge' (ei edistysmittaria), 'confirm' ja 'choices', jolloin käyttäjä voi itse valita kopioitavat tiedostot. Jos aiot kopioida esim. uuden kirjaston tai ajurin, käytä 'copylib'-lausetta, joka osaa tarkistaa versionumeron ennen kopiointia. Näin et kopioi vahingossa vanhaa versiota, paitsi jos käyttäjä todellakin niin haluaa (mahdollista vain EXPERT-moodissa). Koska kaikki työ on tehty voimme vaikka vain huvin vuoksi laittaa ikkunan otsikkopalkissa näkyvän asennuksen edistymisestä kertovat prosenttiluvun sataan: (complete 100) Jos asennus on vähänkään monimutkaisempi, kannattaa sinne tänne ripotella (complete xx) lauseita ilmoittamaan asennuksen edistymisestä. Rusinana pohjalla käynnistämme levykelehden: (run "Saku" Koska olemme laiskoja ihmisiä, käyttäjä saa ohjeeksi pelkän tyhjän ruudun. Käyttämällä 'confirm'-parametria käyttäjän ei ole heti pakko alkaa lukea levykelehteä, vaan voi sen tehdä myös myöhemmin. Tässä esimerkissä on myös virhe, sillä oikeaoppisesti Saku pitäisi käynnistää siitä hakemistosta mihin se on asennettukin. Voit varmasti kuvitella käyttäjän turhautumisen, kun levykelehti on ensin asennettu hitailta levykkeiltä kiintolevylle ja lopuksi asennusohjelma käynnistää lehden levykkeeltä, vaikka nopea kiintolevykin olisi tarjolla. :) Ennen kuin käyttäjä pääsee käyttämään laatimaamme asennusohjelmaa, tarvitsee se vielä ikonin sekä tietysti että siinä on määritelty muutama tärkeä tooltype. APPNAME kertoo asennettavan ohjelman nimen, esim. APPNAME=Saku, ja on pakollinen. MINUSER määrittelee helpoimman mahdollisen tason, jolla käyttäjä voi operoida. Tasoja on kolme: NOVICE, AVERAGE ja EXPERT. Novice-tasolla Installer ei anna käyttäjän vaikuttaa asennukseen muuta kuin korkeintaan asennushakemiston suhteen. Average-tasolla käyttäjä voi vaikuttaa asennukseen rajoitetusti, kun taas expert-tasolla käyttäjä saa päättää lähes kaikesta itse. Jos asetat MINUSER=EXPERT, ei Installer kysy lainkaan käyttäjän kokemustasoa. Jos taas MINUSER=AVERAGE, käyttäjä ei voi valita NOVICE-modea lainkaan. Jos annat käyttäjän operoida muullakin kuin expert-tasolla, on tärkeää että eri tasoilla todellakin on jotain eroa. |
[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]