| Zip-asema Amigaan |
| Teemu Kärkkäinen <wizor@luo.to> |
| ZIP-asemia on ollut saatavilla jo pitkään eri versioina. Itse ostin kaverilta käytettynä 100 Mt SCSI-version jo pari vuotta sitten. Nykyään siitä on jo hienompia ja myös kapasiteetiltaan isompia (250 Mt) malleja eri liitännöille (IDE, parallel ja USB).
Ensimmäinen kone, johon asennusta kokeilin, oli sen aikainen Amiga 500:ni, jota oli laajennettu 68030/68882-turbolla (4 Mt 32-bit Fast) ja SupraDrive 500XP -SCSI-kiintolevyohjaimella (2 Mt 16-bit muistia). Koneessa oli myös KS3.1 ja WB3.1. Tämänhetkinen koneeni on A1260T/64 MHz, 32 Mt fast, SCSI-Kit IV, Merlin-näyttökortti ja monitorina 17" LG Flatron 795FT Plus (tästä lisää toisessa jutussa). Lisäksi vielä kolme Fujitsun SCSI-kiintolevyä, Toshiba XM-6201TA 32x -SCSI-CD-ROM-asema, SCSI-ZIP 100 ja risa MultiFaceCard, jossa onneksi toimii sentään yksi seriaali (kiitti, Apache! ;). |
|
|
| Fyysinen asennus oli todella helppoa: ZIP-asema kiinni ohjaimen takana olevaan 25-pin-SCSI-liittimeen (Supra) ja sitten ZIPin virtajohto kiinni ja muuntaja seinään. Blizzard SCSI-Kit IV:n kanssa tuli muutama ongelma, kun se sisälsi vain tuon kyseisen 25-pin-liittimen vakiona. Parin päivän kuluttua sainkin sitten kyhättyä adapterikaapelin, kytkin ZIP-aseman SCSI-ohjaimen perään. ZIP-aseman toiseen SCSI-liittimeen kytkin sitten oman kaapelin, johon sain kiinni muut laitteet. (Kaapelin teosta lisää artikkelin lopussa.)
ZIPin takana on myös pari kytkintä, joilla voidaan valita aseman terminointi (päällä/pois) ja aseman SCSI-ID. Myös läpivienti SCSI-väylälle löytyy kahden 25-pin-D-liittimen muodossa. Ellei ZIP-aseman perään tule muita laitteita, niin terminointi pitää olla päällä. ID pitää valita niin, ettei mikään muu SCSI-laite käytä samaa ID:tä kuin ZIP. |
|
|
| Kun kaikki on asennettu, on aika käynnistää kone. Jos ongelmia ilmenee jo tässä vaiheessa, niin virrat pois vehkeistä ja tarkistamaan kytkentä.
Kun WB on latautunut, on tässä vaiheessa parikin vaihtoehtoa. Yksi mahdollisuus on laittaa tyhjä ZIP-levy asemaan ja asentaa sen RDB:lle HDToolBoxilla kaikki tarvittava tieto, jotta levy tunnistuu koneen käynnistyessä ja päällä ollessa oikein - aivan kuten normaaleille kiintolevyillekin tehdään. Levyjä voi sitten vaihdella lennossa, ja Amiga tunnistaa ne aina automaattisesti. Haittapuolina voi mainita sen, että jos tiedostojärjestelmä (PFS/SFS) on optimoitu jollekin tietylle prosessorille ja se on asennettuna RDB:lle, niin ZIP-levyä ei voi käyttää koneissa, joissa on astetta huonompi prosessori. Ongelma on korjattavissa sillä, että käyttää 68000- tai ehkä 68020-versioita (kenellä nyt on 68000 enää tosi käytössä? ;). Toinen haittavaikutus on se, että levyn alusta varataan pari blokkia RDB:lle, ja levyn kapasiteetti pienenee muutamalla kymmenellä kilotavulla. Plussana voi mainita, että ZIP-asemalta voi vaikka käynnistää koneen, kun tarvittavat tiedot ovat RDB:llä! Toinen vaihtoehto on tehdä oma MountList ZIP-asemalle ja sitten Mount-komennolla alustaa ZIP-asema käyttöön joka bootin yhteydessä. Itse suosin RDB:n asentamista levylle, koska käytän hieman erilaisia ZIP-levyjä eri tarkoituksia varten. Näin ei tarvitse aina mountata kutakin levyä erikseen. PC- tai Mac-formatoiduille ZIP-levyille on tehtävä MounList-tiedosto aina. Tässä omani listattuna: /* Iomega ZIP100, MacOS */ ZMAC0: /* Iomega ZIP100, FAT-16/MS-DOS */ ZPC0: /* Iomega ZIP100, Amiga FFS */ ZIPF: Device ja unit pitää muuttaa kullekin koneelle erikseen sen mukaan, mihin ZIP on liitetty. Mask- ja maxtransfer-arvot toimivat varmasti ainakin kaikilla SCSI-ohjaimilla, mutta IDE tarvitsee muistaakseni pienemmät arvot. esim. Zorro II -liitännässä oleville ohjaimille mask pitää olla 0xfffffc, Zorro III -liitännässä 0xfffffffc ja A1200/A4000:n IDE-liitännälle 0xfffffffc. Suurin osa SCSI-ohjaimista pystyy käyttämään maxtranfer-arvona 0xfffe00 (16 Mt) ja IDE-ohjaimille se tulisi asettaa arvoon 0x1fe00 (130 kt). Sectorsize-arvon muuttaminen 512 tavusta 1024:ään tai jopa 2048:aan tavuun nopeuttaa Amigan FastFileSystemin toimintaa huomattavasti. Siirrellessä paljon pikku tiedostoja ZIPille ja takaisin on FFS erittäin hidas ZIP-aseman lukupään siirron hitauden vuoksi. PFS2/3- tai SFS-tiedostojärjestelmillä ZIP-asemaa on ilo käyttää, eikä 512 tavun blokkikoko paljoa menoa haittaa! Jos käytät mountlistiä, niin muista lisätä user-startup-tiedostoon rivi "Mount ZIP:". Voit myös tehdä siitä oman tiedostonsa ja siirtää sen sopivan ikonin kanssa DEVS:DosDrivers-hakemistoon, josta AmigaOS osaa sen myös käynnistää automaattisesti, ellei startup-sequencea ole menty muuttelemaan. SupraDrive 500XP -ohjaimella ZIP-asemalta pystyi käynnistämään koneen vain jos tiedostojärjestelmäksi laittoi OFS/FFS:n. Tämä päti myös normaaleihin kiintolevyihin. Nyt onkin sitten aika käynnistää kone uudelleen ja testata, miten asema toimii. Käynnistyksen jälkeen työnnä levy sisään ZIP-asemaan. Workbenchiin pitäisi ilmestyä ikoni, jossa lukee alla "ZIP:Uninitialized" (OS 3.5) tai "ZIP:NDOS" (OS 2.0-3.1). Klikkaa ikonia kerran ja valitse valikosta Format Disk. Ensimmäisellä kerralla ei kannata tehdä quick formatia, vaan odotella ihan kiltisti, että ohjelma käy jokaisen blokin läpi yksitellen. Tämän jälkeen levyn pitäisikin olla käyttövalmis ja tilaa löytyä tiedostojärjestelmästä ja levyn kunnosta riippuen 90-97 megatavua. Kannattaa myös testata, että levyjen lennossa vaihto toimii, kun formatoi niitä muutaman lisää. |
|
|
| SCSI-mallin nopeus on ohjaimesta riippuen n. 1 Mt/sek kumpaankin suuntaan. IDE-malli hieman hitaampi, ja parallel-malli vielä IDE:täkin paljon hitaampi. Parallel-malli ei toimi Amigassa ilman radikaaleja muutoksia Amigan parallel-porttiin. Aminetissä muistaakseni on ohjeet kyseiseen toimenpiteeseen. FastFileSystem on osoittautunut hitaimmaksi tiedostojärjestelmistä varsinkin pikku tiedostojen siirtelyssä. PFS2/3 ja SFS ovat nopeimmat.
Jos aikoo isoja tiedostoja pitää ZIP-asemalla, niin suositeltavaa on muuttaa blokkikokoa 1024 tavuun tai isommaksi riippuen siitä, mitä tiedostojärjestelmä tukee (PFS3 max. 1024 tavua). Tämä myös nopeuttaa varmuuskopiointia. RSCP antaa tällä hetkellä aseman nopeudeksi 1.2 Mt/sek, SysInfo hieman vähemmän. DiskSpeed 3.1 antaa tiedostojen käsittelynopeudeksi PFS3-levyllä: Files/s Create : 632 |
|
|
| Valmistusvirhe vai joku muu häikkä? Joskus satunnaisesti lukiessa levyltä ZIP-asema päästää aika kovan naksahtavan äänen ja luku keskeytyy Read Erroriin. Aikansa klikkailemalla tuota uudelleen ilmestyvää ikkunaa ongelma poistuu. Kuuleman mukaan se saattaa myös tapahtua kesken kirjoituksen, ja joitain ongelmia tulee varmasti. Itse en ole kokenut sen kuin kerran ja senkin lukemisen aikana. Sen verran tuota on näemmä ihmisillä tapahtunut, että se on saanut ihan virallisen nimen "Click of death". Beware... |
|
|
| Adapterikaapeli on melko helppo valmistaa jopa kotioloissa, jos omistaa kolvin ja tinaa. Riittää kun ostaa metrin verran 50-pin-lattakaapelia, muutaman SCSI-liittimen (50-pin naaras) ja D-liittimen (25-pin uros). Sitten leikkaa esim. mattoveitsellä tai partaveitsen terällä lattakaapelin pään johtimet erilleen ja kolvaa ne järjestyksessä kiinni D-liittimeen alla olevan taulukon mukaisesti :
25-pin - 50-pin Tämän jälkeen voi lattakaapeliin painaa kiinni niitä 50-pin-liittimiä aina tarpeen mukaan. Esim. vasaralla saa naputeltua ne kiinni helposti. Kannattaa tarkistaa myös, että liitin tulee oikein päin: siinä pitäisi olla pienellä nuolella merkitty ykkösnastan paikka, ja lattakaapelissa se on punaisella merkitty. Tämä myös kannattaa huomioida, kun kolvaa kiinni johtoja 25-pin-liittimeen. |
| Saatavuus: | hyvinvarustetut atk-liikkeet ympäri Suomen |
| Hinta: | Vaihtelee 700-1200 markan välillä liitännästä ja mallista riippuen. Amigalla ei parallel-malli toimi ilman muutoksia! USB taas... ehkä joskus? |
| Testattu: |
|
| Yleisarvosana: | 8+ |
[ Testit ] [ Sivukartta ]