ADSL Amigassa

Anu Seilonen <thoriel@sci.fi>

Wanha wiisaus kuuluu, että ruokahalu kasvaa syödessä. Tämä pätee hyvin paitsi ateriointiin, myös harrastuksiin. Akvaariostanikin on moni sanonut, että seuraava koko on varmaankin uima-allas. Internetissä vietetty aika ja verkon kasvanut ja monipuolistunut tarjonta on pikku hiljaa kasvattanut liikennettä niin, että perinteiseen puhelintekniikkaan pohjautuva liikennöinti alkaa auttamattomasti tökkiä, ja verkkoeläimen mieli halajaa nopeampaa yhteyttä. ISDN-liittymän ehdin omistaa vain alle puoli vuotta, kun Oulun Puhelin toi markkinoille kohtuuhintaisen ADSL-liittymän. Kolmen koneen käytössä ISDN-liittymä oli ylipääsemätön pullonkaula, joten ADSL:n tilauspäätös ei kauan kestänyt.

Vanha reikä, uudet kujeet?

ADSL on lyhenne sanoista Asymmetric Digital Subscriber Line, epäsymmetrinen digitaalinen tilaajajohto. DSL-variaatioita on muitakin, mutta yleisnimityksenä kaikista käy xDSL. Erilaisia toteutuksia ovat mm. ADSL Lite, CDSL, HDSL, IDSL, RADSL, SDSL ja VDSL - ota noista sitten selvä. :) Käyttäjän kannalta lienee tärkeintä, että data liikkuu linjoilla liukkaasti, eikä hinta ole aivan päätä huimaava. ADSL-yhteys on aina "auki", eikä siinä ole aikaveloitusta, vaan ainoastaan kiinteä kuukausimaksu. Ei siis ole väliä, roikutko linjalla tunnin päivässä vai 24 h/vrk seitsemänä päivänä viikossa, maksu on aina sama. Mitään erityisen digitaalista yhteydessä ei ole, vaikka nimestä niin voisi päätellä, vaan kyseessä on laajakaistainen tietoliikenneyhteys, joka hoituu perinteisen yksiparisen puhelintilaajajohdon kautta. Liikennöintiin käytetään laajempaa taajuuskaistaa kuin "perinteisessä" puhelin- ja modeemiliikenteessä, joten yhteydet ovat nopeammat. Kaapelimodeemin nopeus riippuu lähialueen kaistan kuormituksesta, mutta ADSL-yhteys on liittymäkohtainen, joten nopeus on teoriassa aina sama. (Sanon "teoriassa", koska tavallisille netin tukkeutumisille ja palvelinhäiriöille ei ADSL:kään ole immuuni.)

Kiinteä linja, kiinteät taksat

Oulun Puhelimen asiakkaille ADSL:n asennusmaksu on tällä hetkellä 1159 markkaa (sis. alv 22%). Entisen HPY:n eli nykyisen Elisa Communicationsin asennusmaksu on esimerkin vuoksi kirjoitushetkellä 2950 markkaa, joten alueelliset erot voivat olla huimia. Oulun alueella ADSL-liittymien kysyntä on ylittänyt reilusti kaikki ennakko-odotukset, ja minunkin tapauksessani toimitusajaksi ilmoitettiin 10-12 viikkoa. Aika tarkalleen 10 viikkoa siinä menikin, kunnes asennusmies oli oven takana. Voimassa olevaa puhelinliittymää tai -osaketta ei tarvitse olla ADSL:ää tilattaessa, riittää että kiinteistöstä tai huoneesta löytyy asennettu puhelinkaapeli. ADSL:n asentamisen yhteydessä lopetettiin ISDN-liittymä ja samalla myös perinteinen lankapuhelinliittymä, lankapuhelimeen kun ei juuri kukaan muu enää soittanutkaan kuin lehtimyyjät ja gallupintekijät, ja nämäkin aina yleensä silloin, kun olin kainaloitani myöten akvaariota siivoamassa. Joulupukki mokoma toi minulle onnettomalle männä jouluna kännykän, joten sikälikin lankaliittymä alkoi olla turha. Kuukausimaksu yhteydestä on Oulussa tällä hetkellä 790 markkaa, ja siihen sisältyy ADSL-verkkopäätteen vuokra. Verkkopääte on tavallisen ulkoisen vaakamallisen pöytämodeemin näköinen ja kokoinen vehje, jossa on kosolti ledejä ja takana RJ-45-liittimet verkkokaapelia varten. Verkkopäätteen mukana toimitetaan yksi verkkokaapeli sekä laitteen tarvitsema muuntaja. Kuukausimaksua alettiin itseltäni veloittaa vasta ensimmäiseltä täydeltä kuukaudelta, joten asennusmaksu kattoi myös ensimmäisen parin viikon linjoilla lentelyt. Verkkokortit eivät sisälly liittymän hintaan, vaan ne pitää olla omasta takaa, tosin halutessaan ne voi ostaa erikseen liittymän mukana. Kahdessa PC:ssä yhteyttä hoitavat muutaman satasen maksaneet PCI-verkkokortit, Amigassani taas on Zorro-väyläinen X-Surf-verkkokortti, josta voit lukea lisää Testit-osaston artikkelista "X-Surf".

Jaetaan nyt vähän muillekin

On huomattava, että yhteys voi olla "auki" vain yhdellä koneella kerrallaan, mikäli yhteyttä ei ole millään jaettu. Useamman koneen saaminen verkkoon yhtä aikaa vaatii siis hieman järjestelyjä. Helpoin tapa on perustaa oma lähiverkko, jossa joku koneista toimii reitittimenä ja jakaa yhteyttä toisille koneille. Jakava kone tarvitsee tietenkin kaksi verkkokorttia, toisen ADSL-yhteydelle ja toisen lähiverkolle, asiakaskoneisiin riittää yksi kortti. Yleisesti käytetty ratkaisu on asentaa reitittimen virkaa hoitamaan vaikkapa vanhahko PC-kone, johon on asennettu Linux. Oikein säädetty Linux toimii samalla myös palomuurina, sillä Linuxin tietoturvaominaisuudet ovat oikein säädettynä täysin ylivertaiset onnettomiin Windows-koneisiin verrattuna. Hommassa oli vain yksi mutta. Minulla ei ollut "ylimääräistä" konetta luovuttaa pelkkään reititinkäyttöön, ja toisekseen Linuxin asennus on tietenkin oma urakkansa, johon ei ainakaan tämmöinen keltanokka olisi jaksanut ryhtyä. (Kyllä, olen säälityinen, terveisiä psilonille ja kumppaneille... ;) Kolmantena puolustavana seikkana on kuitenkin palveluntarjoajan eli OPOY:n oma palomuuri, joka estää käytännössä kaikki luvattomat tunkeutumisyritykset verkosta asiakkaalle päin. (Vähän liiankin tehokkaasti, sillä esim. monien IRC- ja vaikkapa FTP-palvelimien kyselemä auth/ident-porttikin on blokattu... Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin.) Tämän vuoksi en kantanut suuremmin huolta yhteyden turvariskeistä, niitä kun ei käytännössä juuri ole. Muutamien porttiskannausten yhteydessä löytyneet "auki" olevat portit ovat käytännössä antaneet ulospäin OPOY:n proxyn IP-osoitetta, eikä koneen omaa. IP-osoite on OPOY:n mukaan dynaaminen, mutta käytännössä se vaihtuu kuitenkin melko harvoin. Liittymä on ollut käytössä nyt hieman yli kaksi kuukautta, ja IP on sinä aikana vaihtunut kerran. Olin kuullut kauhujuttuja yhteyden jakamisen hirveydestä Windows-koneella ja hirvittäviä tarinoita WinGaten säätämisestä kuntoon. Niinpä olin enemmän kuin yllättynyt, kun SyGate-niminen simppeli ohjelmisto hoiti homman vain muutaman minuutin sähellyksen jälkeen. SyGate asennetaan palvelinkoneelle, jolla täytyy ensin olla toimiva yhteys sekä Internetiin että lähiverkkoon. Windowsin verkkoasetuksiin määräsin ADSL-yhteyttä hoitavan verkkokortin hakemaan asetukset automaattisesti (DNS-palvelimia lukuun ottamatta, ne täytyy asettaa käsin). Lähiverkkoa hoitavan kortin puolelle annoin IP-osoitteeksi 192.168.0.1 ja hostmaskiksi 255.255.255.0. (SyGate toimii tarvittaessa lähiverkossa DHCP-palvelimenakin, mutta halusin että koneilla on kiinteät IP-numerot.) Amigan IP-osoitteeksi säädin Miamiin 192.168.0.2, gatewayksi 192.68.0.1, nimipalvelimeksi OPOY:n antaman palvelimen ja hostmaskiksi samoin 255.255.255.0. Toinen PC sai IP-numerokseen 192.168.0.3, muista asetuksista huolehtii siinäkin koneessa SyGate, jonka asentaminen ei tosin ole asiakaskoneeseen välttämätöntä mutta jonka avulla voi helposti seurata yhteyden liikennettä ja verkon toimintaa. Kun ping toimi kaikkien koneiden välillä hyvin, käynnistin palvelinkoneessa SyGaten, Amigassa Miamin ja boottasin toisenkin PC:n. Selaimiin sun muihin nettikilkkeisiin vielä OPOY:n proxy-määrittelyt kuntoon, ja hellurei: kolme konetta kivuttomasti ADSL-yhteydellä netissä yhtä aikaa. Kaikki kolme konetta ovat yleensä aina päällä, joten yhteyskin on jatkuvasti käytössä. RC5-murskaimet hakevat ja lähettävät pakettejaan omia aikojaan, toisen huoneen PC käyttää palvelinkoneen tulostimia ja CD-RW-asemaa, ja Amigakin toimii melko lailla kakistelematta, vaikka joutuukin olemaan winhotuksen kanssa samassa letkussa. ;)

Täysi palvelupaketti, tiukat muurit

OPOY:n Baana-liittymään kuuluu automaattisesti myös Wnet-Internet-liittymä, johon kuuluvat yleisimmät Internet-palvelut kuten sähköposti, IRC yms. Itse en käytä uutta sähköpostiosoitettani, vaan haen postit edelleen Saunalahden palvelimelta, lähettäminen tietenkin menee OPOY:n palvelimen kautta. Jonkin verran alkuvaikeuksia oli esim. OPOY:n huonosti säädetyn DHCP-palvelun vuoksi. Palomuuri on ehkä hiukan liian tiukkapipoinen, mutta ainakaan ei tarvitse pelätä virtuaalirosmoja. Muuten ei ole isompaa valittamista. Esim. IRC:ssä DCC send on estetty, mutta receive toimii, vaikka helpdesk muuta yrittikin väittää. FTP-palvelinta en ole vielä tullut kokeilleeksi pyörittää. 790 markan kuukausimaksu voi tuntua kalliilta, mutta jos puhelinlaskutkin ovat olleet nelinumeroisia, ei ADSL-liittymä ole etuihinsa nähden mitenkään suuri sijoitus. Tosin meitä on kaksi maksajaa, joten oikeastaan hintaa jää vajaa 400 markkaa per nuppi kuukaudessa. OPOY ei tarjoa liittymästä eri nopeusvaihtoehtoja kuten HPY/Elisa, vaan hinta on aina kaikille sama, eikä yhteysnopeutta rajoiteta mitenkään keinotekoisesti. Vähintään 768 kbit taataan kaikkialle molempiin suuntiin, ja alueen keskuksen ja kaapelien tasosta riippuen sitten enemmän. Maksimi tällä hetkellä on 1 Mbit ulos ja 7 Mbit sisään, ja ainakin täällä tuo on käytännössä saavutettu: noin 100 kt/sek olen siirtänyt Saunalahden palvelimelle, ja reilut 650 kt/sek hakenut tavaraa funet.fi:stä. Lyhyesti sanottuna: ei tule modeemia tai ISDN:ää ikävä! Suosittelen!

[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]