 |
Keskiviikkona 17. päivänä lähdimme ystäväni Leon kanssa Lahdesta linja-autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Aurinko paistoi ja vatsa oli täynnä perhosia sillä tiesin, että pian pitäisi astua lentokoneeseen. Viimeksi olin lentänyt joskus lapsena, joten en kovinkaan hyvin muistanut, millaista tuo lentäminen on. Mediassakin lähes joka päivä tiedotetaan erinäisistä lentoturmista ympäri maailmaa. Matka linja-autolla Lahdesta kentälle sujuikin odotetusti: puolitoista tuntia ja sitten perillä. Lennon lähtöön oli aikaa vielä kolme tuntia, mutta ajattelimme, että hoitaisimme lähtöselvityksen ja turvallisuustarkastuksen heti.
Jonotimme noin 10 minuuttia, jonka jälkeen pääsimme virkailijan pakeille. Esittelimme hänelle matkalippumme. Esitin hänelle ajokorttia henkilötodistuksenani. Virkailija totesi, että ajokortilla voi matkustaa vain pohjoismaissa. EU-maissa tulisi olla joko passi tai uusi sirullinen henkilökortti. Mielen valtasi paniikki. Virkailija kuitenkin ystävällisesti neuvoi menemään lentokentän toiseen päähän, jossa sijaitsi lentokentän poliisi. He pystyivät tekemään pikapassin jopa tunnissa. No, kiireesti äkkiä tekemään passikuvat lentoaseman valokuvausliikkeessä. Neljä mustavalkokuvaa valmistuikin alle minuutissa ja hintaa oli pikkaisen alle 12 euroa. Lopuksi poliisin pakeille anomaan pikapassia. Reilun tunnin odottelun jälkeen kädessä oli tuore pikapassi. Uusi yritys lähtöselvitykseen ja nyt passi kourassa. Tällä kertaa kaikki menikin nappiin ja pääsimme eroon raskaista matkatavaroistamme.
 |
|
Saimme takarivin paikat. Täältä näki hyvin kuinka täynnä reittilento Saksaan oli. |
Lento kesti kokonaiset puolitoista tuntia, jonka aikana tarjoiltiin maukas kylmäateria - lihapullia ja perunasalaattia. Lentokoneessa oli lasketumistelineen luona kamera, josta pystyimme mm. katsomaan laskeutumisen omilta monitoreiltamme. Lopuksi napattiin tavarat terminaalista ja linja-autolla kohti Hampurin keskustaa.
Hampurissa harhailimme noin puoli tuntia etsien hotellia. Lopulta löysimme hotellille ystävällisen ohikulkijan neuvoja noudattaen. Matkatavarat purkuun ja vaatteet vaihtoon. Oli aika lähteä illaksi katsomaan paikallista menoa läheiseen klassikon maineeseen nousseeseen Apollonia-baariin. Baarissa oli aikaisen hiljainen ilta, koska paikalla oli meidän lisäksemme vain kaksi vanhempaa miestä. Lopuksi mentiin ajoissa nukkumaan, että kerkeäisimme aamujunaan.
Aamuherätys kello 7.45. Suihkuun ja hotellin alakertaan aamupalalle. Täyttävän aamupalan jälkeen napattiin pikkureppuun matkaliput sekä kamera ja tehtiin lähtöä. Hotelliltamme oli matkaa juna-asemalle noin 200 metriä. Matkustaisimme InterCity Express -junalla Hampurista Hannoveriin.
 |
|
Miksi Saksassa on suojatien liikennevaloissa kaksi punaista ukkelia päällekkäin? Se jäi minulle mysteeriksi. Taustalla juna-asema. |
Löysimme nopeasti raiteen numero 14, jolta junamme lähtisi kello 9:02. Varmaan 30 % odottajista oli aasialaisia liikemiehiä ja loput muuten vaan nörttejä, joiden kannettavat tietokoneet roikkuivat olalla ja PDA-laitteet käsissä. Eli huomasi kyllä, että suurin osa väestä oli matkalla kanssamme samaan määränpäähän. Emme osanneet katsoa lipuistamme, että meillä oli paikkaliput ja tietyt määräpaikat. Siksi istuimmekin menomatkan lattialla aivan täpötäydessä junassa. InterCity Express -junalla oli matkavauhtia parhaimmillaan yli 200 km/h. Tuskainen matka kesti puolitoista tuntia.
 |
|
Asemalta taitoimme hieman alle kilometrin matkan messualueelle Skywalkilla. |
Ensimmäistä kertaa messuille tulo tuntui todella häkellyttävältä. Etukäteen olin kuullut, että paikka on iso, mutta se oli vieläkin isompi kuin kuvittelin. Paikka oli lähestulkoon kuin pieni kaupunki: yli kolmestakymmenestä messuhallista koostuva aidattu kaupunkikompleksi palveluineen kaikkineen. Alueella kulki monta eri linja-autolinjaa joita kävijät voivat hyödyntää liikkuessaan hallista toiseen. Myös yritysten standit olivat aivan uskomattomia verrattuina mihinkään suomalaiseen messuun jossa olisin ollut aikaisemmin.
 |
|
Näytteilleasettaja oli hieman huuli pyöreänä, kun hyppäsin heidän ständilleen kuvattavaksi. Kaverit ymmärtävät kuvassa ilmenevän vitsin. |
Uskomatonta on Saksassa myös se kuinka erilailla siellä suhtaudutaan tupakan polttamiseen ja oluen nauttimiseen kuin täällä Suomessa. Messuilla sai polttaa periaatteessa joka paikassa. Jokaisen käytävän päässä ja välillä käytävien risteyksistäkin löytyi isoja tuhkakuppeja. Joka hallista löytyi vähintään yksi tai kaksi snack-baaria jossa myytiin syötävää ja olutta.
 |
|
Nokian uusi Communicator oli yksi yleisön suosikkeja. |
Nälkä alkoi kavertaa suomalaisia vatsojamme puolen päivän kävelyn jälkeen. Jaloissa tuntui jo marssiväsymyksen oireita. Valitsimme ruokapaikaksemme München Hallin. Hallissa oli mahtava tunnelma. Parvelta soitti koko ajan elävä orkisteri. Laulut olivat enimmäkseen saksalaisia kaljaralleja. Orkesteri otti yleisön hyvin mukaan.
 |
|
Halliin mahtuu syömään 3500 ihmistä ja se oli koko ajan täynnä. |
Päätimme syödä sveitsinleikkeet ja isot oluet. Mahat saatiin täyteen. Annoksen hinta oli mukavat lähes 25 euroa per nenä. Mutta kerran kun Saksassa ollaan niin pitää syödä perisaksalaisessa paikassa. Tämän jälkeen jatkoimme taas hallien kiertelyä.
 |
|
Erikoista pyöreää kotelosuunnittelua. |
 |
|
Sonyn Aibo-koira esillä. Takana oleva koira on latauksessa. Allergiaperheille tästä kotieläin. |
 |
|
Koteloita oli esillä jokaiseen makuun. Tässä esimerkki kannettavasta. |
 |
|
Aasialaiset olivat tosiaan hyvin edustettuina. Tässä heidän puhallinosaamistaan. Ledit vilkkuvat niin, että pahimmat epileptikot huusivat leipää. |
Ensimmäinen päivä messuilla oli ohi, joten suuntasimme jälleen kohti Hannoverin juna-asemaa. Takaisin tullessa matka taittuikin seisten ravintolavaunussa. Perille päästyämme halusimme päästä bratwurstin makuun ja suuntasimme juna-aseman makkarabaariin.
 |
|
Herkulliset makkarat tarjoiltiin aina sinapin ja leipäpalan kera. |
Pikku iltapalan jälkeen suuntasimmekin ostamaan tuliaisia. Paikallinen "Stockmann" auttoikin tässä mukavasti. Illan päätteeksi vielä hotelliin suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Kamera jätettiin hotellihuoneeseen taas ja nokka kohti Apolloniaa. Yöpalaksi vielä "Döner kebab mitt salat" tai jotain siihen suuntaan eli pitakebab salaatilla. Täytyy myöntää, että Suomessa olen parempia kebabbeja syönyt. Sitten hotellille nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys.
Aamulla oli taas kännykkä herättämässä 7.45 paikallista aikaa. Vaimo oli laittanut tekstiviestin, että Suomessa oli tapahtunut suuronnettumuus viime yönä. Rekka ja linja-auto olivat törmänneet Keski-Suomessa. Hotellihuoneessani näkyi yli 30 kanavaa, mutta ei yhtään suomalaista kanavaa. Myöskään kansainvälisiltä uutiskanavilta en löytänyt lisätietoja onnettumuudesta. Tänään olisi viimeinen päivä messuilla. Jälleen kerran 9.02 lähtevään junaan. Tällä kertaa saimme oikein istumapaikatkin, mutta jostain syystä vaunussamme oli lämmitys ilmeisesti talviasennossa ja lämpötila oli reilusti yli 30 asteen. Lisäksi vaunu oli aivan ylitäynnä. No, ensimmäisen 30 minuutin jälkeen vika saatiin korjattua ja vaunussa oli jälleen miellyttävä lämpötila.
 |
|
Commodoren ständi kokonaisuudessaan. |
Siirryimme tällä kertaa sellaisiin messuhalleihin, joissa emme edellisenä päivänä kerenneet käymään. Erikoinen yllätys koettiin heti aamusta, kun huomasimme Commodoren olevan myös yksi näytteilleasettaja.
 |
|
Commodoren uutuustuote. Limited Edition, joten tilaathan omasi ennen kuin loppuvat. |
Commodoren tuotteet myös poikkesivat kovasti siitä, mistä suuri yleisö heidät muistaa.
 |
|
Yksi messujen hienoimmista koteloista. |
 |
|
Messujen hienoin tietokone. Kaikki kuoret puusta näyttöä, hiirtä ja näppäimistöä myöten. Todella upean tuntuinen by Swedx. |
Linux oli myös esillä. Näytteilleasettajia oli useita.
 |
|
Red Hatin edustajalla oli tuotteen mukaisesti punainen hattu päässä. |
Useat maat olivat rakentaneet ständejään ja ständikortteleitaan kortteleittain. Tämä on hyvä tapa markkinoida maan tietoteknisiä voimavaroja ulkomaille.
 |
|
Yksi Suomen tunnetuimpia ICT-palveluja tarjoava yritys oli myös esittelemässä tuotteitaan maailmalle. |
 |
|
Viimeiset vilkaisut ständeille ja tähän data-recovery-alan yritykseen. |
Messupäivä rupesikin olemaan pulkassa. 40 minuuttia aikaa ehtiä junaan, jolla voimme palata takaisin Hampuriin hotellille. Asemalle päästyämme ryntäsimme vielä viime hetken tuliaisostoksille. Mukaan tarttui vielä pari pulloa viisasten juomaa ja karamellejä lapsille. Tuliaisostosten jälkeen hotellille ja suihkuun. Jalat olivat aivan rakoilla. Kahden päivän aikana tuli käveltyä vähintäänkin 10 kilometriä. Citymarketista ostetuilla 20 euron maihareilla se ei ole mukava asia.
Nukuttuani pari tuntia herätyskello soi ja olikin aika kiirehtiä linja-autoon, jolla pääsisimme lentokentälle. Lentoasemalle päästyämme kaikki meni oikein hyvin. Tilasimme juotavaa ja odotimme oman lentomme valmistumista.
Lentomatka meni jo huomattavasti rauhallisemmalla mielellä kuin tullessa. Kiihdytys on tosi nasta, mutta parasta on ehdottomasti laskeutuminen, kun kone tiputtaa korkeutta 10-20 metriä sekunnissa.
Perillä Helsinki-Vantaan lentoasemalla menimme odottamaan linja-autoa Lahteen. Pikavuoro menee tunnin välein. Kuskille oli matkan aikana sattunut haaveri, ja matkatavaratilan luukku ei suostunut pysymään millään kiinni. Ehdotin kuskille, josko kantaisimme tavarat vain kiltisti sisään autoon, jotta tuliaisemme eivät kastuisi tai tippuisi tienvarteen. Vahingossa tuli vielä puhuttua välillä englantia, kun oli sitä niin paljon Saksanmaalla puhumaan.
Kotona oltiin. Jee. Iltaan mennessä sitä rupesi selviämään reissusta.
Sivun alkuun
|
|
