Jarmo Piippo | japiippo@dnainternet.net
Videon uusi ulottuvuus

Jos harrastat videokuvausta, olet ehkä huomaamattasi tullut samalla ottaneeksi myös kolmiulotteisia kuvia.
Pääsylippu 3D-teatteriin
Kuten tunnettua, aivot muodostavat kolmiulotteisen kuvan kahdesta, toisiinsa nähden hieman eri suunnasta otetusta kuvasta. Niinpä onkin ilmeistä, että sopivalla välimatkalla otettuja kuvapareja voi saada napattua videokuvasta, jossa kameraa on kuvaamisen aikana siirretty sivusuunnassa tai kierretty sitä lähellä olevan kohteen ympäri. Omista, vanhoista videoista onkin varsin riemukasta löytää kohtia, joista saa tehtyä onnistuneita stereokuvia.

Kolmiulotteisten monitorien ja televisioiden yleistymistä odotellessa on kuvien katselu vielä nykyäänkin hieman ongelmallista. Puna/sini-lasien käyttö ei houkuttele, koska kuvan värit menevät pilalle, ja nestekidesulkija- ja polaroid-lasit puolestaan vaativat hankalia tai kalliita ulkoisia ratkaisuja toimiakseen.
Silmäsulkeiset käyntiin
Yksinkertaisin ja täysin ilmainen keino 3D-katseluun on sijoittaa kuvat vierekkäin ja yhdistää ne päällekkäin stereokuvaksi silmiä erilleen harittamalla tai ristiin katsomalla. Viimeksi mainittu keino on ainakin itselleni helpompi, joten tämän artikkelin kuvissa on oikealla silmällä katsottava vasemman puoliskon kuvaa ja päinvastoin. Kun kuvat näyttävät osuvan päällekkäin, täyttää näkökentän kolme kuvaa, joista keskimmäinen on kolmiulotteinen, seuraavan kaavion mukaisesti:
Kaikille ei ehkä ole helppoa katsoa ristiin tarpeeksi jyrkästi, mutta sitä voi tarvittaessa yrittää harjoitella vaikkapa seuraamalla katseellaan sormea ja viemällä sitä kohti nenänpäätä. Jos silmäjumppa jostain syystä tuntuu kovin pahalta, voi olla paras lopettaa ja jäädä suosiolla odottamaan niitä 3D-monitoreita markkinoille.
Syreenit kukkivat nyt modernisti 3D:nä.

Kuvia videolta metsästäessä tulee väistämättä mieleen, että jos kameran liike on ollut tasaista ja kuvattavat kohteet ovat pysyneet paikoillaan, saadaan kyseisen liikkeen matkalta kerättyä nauhalta kolmiulotteisen animaation muodostamiseen sopivia kuvapareja. Tarkoitukseen sopivat sivuttaiset kamera-ajot eivät ole mitenkään harvinaisia tv-ohjelmissa ja elokuvissakaan, joten halutessaan voi sattua jopa saamaan pätkän mielielokuvaansa ruudulleen kolmiulotteisena.

>
Maailman lyhin Syreeninkukat-elokuva (MPEG, 180 kt)

Sivun alkuun
Koneet pyörimään
Nykyään on helppoa rakennella 3D-kuvapareja tietokoneelle kaapatusta videosta millä tahansa kuvankäsittelyohjelmalla, mutta amigisti haluaa totta kai automatisoida senkin työvaiheen ARexx-skriptien avulla. Oheinen LHA-pakattu skripti toimii ImageFX 2.6:ssa tai uudemmassa purkamalla se ohjelman Rexx-alihakemistoon.

Lähteeksi skriptille tarvitaan sarjaksi lomittamattomia BMP-kuvia tallennettu videokaappaus 384 x 288 pikselin resoluutiolla, nimettynä esimerkiksi kuva000.bmp - kuva150.bmp. Kuvasarjan nimen yhteisen alkuosan antamisen jälkeen skripti kyselee monennestako kuvasta homma aloitetaan, ja mikä valmiin animaation pituudeksi halutaan. Lisäksi kysytään montako framea aikaeroa kuvaparin vasemman ja oikean puoliskon välille tulee. Tähän laitetaan luku, jonka aikana kamera on liikkunut suunnilleen silmien välisen etäisyyden verran. Parhaan 3D-vaikutelman saamiseksi voi joutua kokeilemaan eri arvoja.

Skripti yhdistelee kuvat annettujen arvojen mukaan, tuplaten siis kuvakoon sivusuunnassa, ja tallentaa valmiit kuvat BMP-formaatissa halutulle kohdenimelle, juoksevalla numerolla varustettuna. Skripti olettaa, että kamera on kuvattaessa liikkunut vasemmalta oikealle päin. Mahdollisesti tarvittavat tiedostopäätteiden, formaattien, kameran liikkumissuunnan ja kuvakoon muutokset pitää tehdä editoimalla itse skriptiä.

Sivun alkuun
Säilykkeitä purkittamaan
Animaatioiden näyttävyydestä huolimatta uudet 3D-kuvat kannattanee ottaa videon sijaan oikeina valokuvina kameralla, napsimalla joka kohteesta aina kaksi valokuvaa silmien välin etäisyydeltä toisistaan. Melkein mikä tahansa kamera kun on kuitenkin saman ajankohdan kotivideoita parempi kuvanlaadultaan, ainakin niin kauan kuin videot perustuvat teknisesti PAL-kuvan resoluutioon.
Vaskikellon piha 1980-luvun alussa.

Kaukaisessa tulevaisuudessa nykyisille, kaksiulotteisille kuville niiden runsaista megapikseleistä huolimatta epäilemättä naureskellaan yhtä iloisesti kuin tänä päivänä vanhoille, mustavalkoisille kuville. 3D-kuvaiseen televisioon siirryttäessä ohjelmiin voi olla hankalaa löytää kulloiseenkin aiheeseen liittyviä arkistokuvia stereoversioina, moisten ottaminen kun on edelleenkin vain harvojen harrastus. Uskallankin veikata, että vanhat, historiallisesti mielenkiintoiset kolmiulotteiset kuvat ovat vielä jonain päivänä kovaa valuuttaa...

Sivun alkuun